Isälläni oli Alko ystävä jo lapsuuden kodissani. Itse sain Alkon ystäväkseni myöhäisellä aikuisiällä. Alkujaan tutustuimme noin kerran kuukaudessa palkkapäivän aikoihin. Ystävyytemme syveni aika nopeasti, istuimme jopa kaksi pitkää iltaa kuukaudessa.
Tapasin nykyisen kumppanin. Yhdessä mökkeilimme usein viikonloppuisin. Otin ystävänikin esiliinaksi mukaan. Viihdyimme kolmistaan ja pian huomasin, että ystäväni Alko kävi usein alkuviikostakin, olihan viikonloppuna jäänyt asioita kesken. Mikä siinä, hyvää seuraahan se oli. Jaoimme ilot sekä surut ja vastoinkäymiset.
Ystävä tuli suureksi osaksi elämää. Se oli rinnalla silloinkin, kun lapset lensivät pesästä.