Lapin Kanssa pohdittiin (17.2.) ansiokkaasti ongelmaa huoltovarmuuden kannalta tilanteessa, jos Itämeri menisi kiinni. Jutussa todettiin, että ”Narvikin yhden nosturin satama ei turvaa Suomen huoltovarmuutta. Kriisitilanteessa olisimme erittäin riippuvaisia Itämeren kautta tehtävistä kuljetuksista”.
Olemassa olevat satamat ei todellakaan riitä, sillä tavaravirrat ovat suuria. Tarvitaan yhteistyötä, ja jopa uusia satamia. Muutama kuukausi sitten oli juttu, jossa norjalaiset olivat hyvin myönteisiä yhteistyöhön.
Olisiko syytä pohtia Itämeren sulkeutumista? Jo ennen sitä tulemme näkemään Naton kuljetustarpeet, jotka voivat olla suuria.
Jutussa julkaistu kartta tekee selväksi Käsivarren merkityksen huoltovarmuuden kannalta. On paljon puhuttu siitä, että meillä pitäisi siirtyä eurooppalaiseen raideleveyteen. Aloitetaan se Kolarista eteenpäin. Silloin rautatie yhtyisi Norjan rautateihin. Näin saataisiin kaikki satamat junayhteyden päähän.
Perustetaan Kolariin suuri logistiikkakeskus, joka palvelee molempiin suuntiin liikennettä. Saattaa hyvinkin olla, että Nato tulee tarvitsemaan näitä yhteyksiä turvatakseen pohjoisen alueen puolustuksen. Saataisiin nämä hankkeet ehkä sisällytettyä puolustusbudjettiin, täytettyä tarvittavaa 2 prosenttia.
Uskon, että näitä asioita mietitään myös Ruotsissa, sillä Itämeren sulkeutuminen koskee heitäkin. Voihan olla, että toimiva reitti löytyy meille Ruotsin läpi Tornion kautta. Kuljetustarpeet ovat niin suuria, ettei se yksin riitä.
Jutussa todettiin aivan oikein, että Käsivarsi on kuin valtimo. Loppupäätelmä oli, että Itämeri on pidettävä meriliikenteen käytössä melkein hinnalla millä hyvänsä. Entä jos se ei pysy auki? Olisiko syytä varautua siihenkin?