Poika ei tahtonut millään jaksaa olla sisällä, vaan aina oli päästävä touhuamaan kodin läheiselle leikkikentälle. Takavuosien yhdistetyn rovaniemeläishuippu Tapio Nurmela oli jo lapsena liikkuvainen.
– En varmasti ollut sieltä helpoimmasta päästä. Liikkumisen avulla sain suunnattua energiaani oikeisiin asioihin. Talviaikaan touhuttiin leikkikentällä kavereiden kanssa jääkiekon parissa, kesäisin pelattiin jalkapalloa, mies muistelee.
Nurmela oli lapsena ja nuorena todella monilahjakas liikunnan saralla. Menestystä kertyi niin jalkapallossa, alppihiihdossa, hiihdossa kuin mäkihypyssäkin.
– Kaikkia lajeja kokeiltiin, liikkuminen oli todella monipuolista.
Alppihiihtoa harrastaneen isosiskon mukana poika tutustui jo kolmevuotiaana Ounasvaaran laskettelurinteisiin ja jo 9-vuotiaana hän kuului ikäluokkansa kärkilaskijoihin maassamme. Viimeiseksi menestykseksi alppihiihdon parissa hänelle jäi 13-vuotiaiden sarjan Hopeasompamitali, eli nuorten SM-mitali, suurpujottelusta. Voiton kisassa vei tuolloin muuan Sami Uotila.
Jalkapallo kulki hyvänä kesälajina Nurmelan lajivalikoimassa aina 15-vuotiaaksi saakka.
– Paras saavutus jalkapallossa oli Helsinki-cupin loppuottelupaikka. Joukkuekaverina pelasi tuolloin muun muassa Hiukan Matti, Nurmela muistaa.
Painopiste alkoi lajivalikoiman osalta muuttua mäkihypyn puolelle 10–11 ikävuoden paikkeilla.
– Lentäminen alkoi tuntua enemmän omalta tuolloin. Kiteellä Hopeasompakisoissa olin 12-vuotiaiden mäkihypyssä pronssilla, voiton vei kisassa Toni Nieminen ja kakkonen oli Janne Väätäinen.
Nurmelan mukaan oli motivoivaa, kun Ounasvaaralla näki aina vaan isomman ja isomman mäen, joita kohti sai tavoitella. Tällä tavalla pääsi hyvin haastamaan itsensä.
– Vihdoin 13-vuotiaana pääsin Oukun betoniin kokeilemaan. Pääsin voittamaan jännityksen ja pelon, Nurmela kertoo silmin nähden innostuneena.
Yhdistetystä tuli Nurmelan päälaji 13-vuotiaana alppihiihtouran päätyttyä. Vaikka lajivalikoimassa olivat vielä jalkapallo ja mäkihyppy, oli miehen mukaan ihan selkeää, että yhdistetty oli se ykköslaji.
– Harjoittelun monipuolisuus oli tärkeää ja toki myös se, että olin lajissa hyvä. Vaikka hyppääminen oli kivaa, niin kaipasin harjoitteluun tiukkaa fyysistä rasitusta, jota hiihto siihen toi.
Yksi mieleenpainuvimmista kilpailuista Nurmelan uralla olivat yhdistetyn nuorten MM-kilpailut Itävallan Breitenwangissa vuonna 1994. Ne ovat jääneet miehen mieleen niin hyvässä kuin huonossakin mielessä.
– Hyvää oli se, että sain henkilökohtaisesta kisasta pronssia ja sen myötä sain paikan Lillehammerin olympialaisiin.
Ikävämpi asia taas Nurmelan kannalta oli se, ettei pronssimitalista huolimatta paikka yhdistetyn joukkuekisaan auennut.
– Se oli iso pettymys – ja myös yllätys, kun olin saanut kuitenkin henkilökohtaisessa kisassa pronssia, Nurmela harmittelee.
Joukkuekisassa Suomi sijoittui tuolloin toiseksi Norjan jälkeen, joten Nurmelalta meni tapauksen myötä hopeamitali sivu suun.
Parhaan henkilökohtaisen maailmancupin sijoituksen Nurmela saavutti joulukuussa 1997, jolloin hän oli tiukassa kisassa neljäs.
– Palkintopalli jäi maailmancupissa kovin lähelle, mutta kyllä joukkuekisan arvokisamitalit sen korvaavat, mies toteaa tyytyväisenä.
Huippu-urheilu-uran päättäminen kypsyi Nurmelalla vähitellen. Mies oli vuonna 1997 hakenut opiskelemaan lennonjohtajaksi, joka oli hänen toiveammattinsa ja haaveensa. Hän pääsi sisään koulutukseen, mutta haki urheilu-uran vuoksi lykkäystä opiskelupaikan vastaanottamiseen. Sen hän sai ja vielä toisenkin kerran, muttei uskaltanut enää pidempään siirtää opiskelujen aloittamista.
– Pelkäsin, että menetän opiskelupaikan, jos sen vastaanottoa vielä siirrän eteenpäin. Niinpä päätös uran lopettamisesta oli lopulta helppo. Muuten ura olisi varmaan vielä jatkunut jonkun vuoden, Tapio Nurmela sanoo.
Huippu-urheilu-ura päättyi jo 24-vuotiaana. Kahden vuoden intensiivisen koulutuksen jälkeen Nurmela valmistui lennonjohtajaksi.
– Työtilanne oli tuolloin hyvä, ja pääsin heti valmistuttuani Rovaniemelle lennonjohtoon töihin. Vajaan kymmenen vuoden jälkeen etenin Rovaniemen lennonjohdon päälliköksi ja sen jälkeen Pohjois-Suomen lennonjohdon aluepäälliköksi, Nurmela listaa työuraansa.
Nykyään Tapio Nurmela vastaa Helsinki-Vantaan lentokenttää lukuun ottamatta lennonjohtopalveluista kaikilla muilla maamme 21 lentokentällä Verkoston johtaja-tittelillä.
– Työ on todella mielenkiintoista ja monipuolista. Välillä istun toimistossa ja välillä teen operatiivista työtä lennonjohtajana. Nykyinen esihenkilötyö auttaa ymmärtämään lennonjohdon kokonaisuutta.
Työstä jäävä vapaa-aika Nurmelalla kuluu pitkälti lasten harrastusten parissa. Lapset ovat samalla tavalla liikunnallisia kuin isänsä, ja viihtyvät niin ladulla kuin mäessäkin.
– Olen pyrkinyt ja halunnut antaa lapsille mahdollisuuden saada hienoja kokemuksia hienojen lajien parissa. Päivääkään en tule katumaan, vaikka lähes kymmenen vuotta on eletty lasten harrastusten ehdoilla.
Ennen Nurmela vietti pitkiä päiviä Ounasvaaralla harrastuksensa parissa vanhempiensa kanssa, nykyään hän tekee samaa, mutta nyt omien lastensa kanssa.
– Kyynel tulee silmään kun tuota miettiikin. Tässä riittää hienoja kokemuksia ja monenlaisia tunteita: joskus ollaan lapsien tukena ja sitten taas koetetaan rauhoitella – joka tapauksessa hienoja muistoja olen saanut, Tapio Nurmela herkistyy.
Tapio Nurmela
50-vuotias entinen yhdistetyn hiihtäjä.
Parhaat saavutukset: Olympiahopea joukkuekilpailussa Naganossa -98, MM-kulta joukkuekilpailussa Ramsaussa -99, MM-hopea joukkuekilpailussa Trondheimissa -97 sekä henkilökohtainen nuorten MM-pronssi Breitenwangissa -94.
Perhe: Minna-puoliso, 17-vuotias Lumia-tytär ja 11-vuotias Lappi-poika sekä Choco-koira.
Ammatti: Lennonjohtaja, Verkoston johtaja.
Harrastukset: Lasten kanssa harrastaminen ja valmentaminen mäkihypyssä ja hiihdossa, luonnossa oleminen, metsätyöt, kalastus.
Lempiruoka: Poron sisäfilee ja uunissa paistetut puikulaperunat.
Oho!: Ajeli yli 20 vuotta vanhalla isän kuplavolkkarilla muuttokuorman kesäksi Lahteen 18-vuotiaana mäkisukset magneettitelineissä katolla kulkien. Ajelee edelleen kesäisin samalla nykyisin 55-vuotiaalla kuplalla.