Hoitoalan työntekijät, ja alalle opiskelevat joutuvat joka päivä henkiseen paineeseen, koska eivät pysty auttamaan ihmisiä toimimattoman järjestelmän sisällä.
Esimerkiksi Laphan työnantajalupauksessa puhutaan inhimillisen kohtaamisen tärkeydestä, mutta todellisuudessa se ei ole mahdollista. Hoitajan jokaisen minuutin on oltava tehokas, ja aikataulut, sekä mitoitukset on tehty sen mukaan, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu.
Kaikki vaihtuvien tilanteiden vaatima jousto tulee aina ns. hoitajan ”selkänahasta”, ja vaarantaa päivittäin työntekijöiden henkistä hyvinvointia. Näyttää, ja etenkin tuntuu siltä, että olemme luoneet järjestelmän, jossa ei ole sijaa inhimillisyydelle.
Hyvinvointialueiden myötä budjetti on mennyt vielä tiukemmaksi, ja kaikki päätökset tehdään rahapula tärkeimpänä kriteerinä. Näillä toimilla ei luoda oikeita säästöjä, vaan saadaan tilastot, ja budjetit hetkellisesti näyttämään siltä, että säästöjä syntyy. Kustannukset siirtyvät vain muualle (esimerkiksi Kelalle matkakorvauksien muodossa), tai ne maksetaan moninkertaisina tulevaisuudessa heikentyneen ennalta ehkäisevän hoidon/perusterveydenhuollon vuoksi.
Hoitoalalle opiskelemaan haetaan ihmisiä, jotka haluavat tehdä inhimillistä työtä, jolla on merkitystä, ja jossa saavat auttaa toisia ihmisiä. Viimeisten vuosien aikana kehitys on mennyt kuitenkin siihen suuntaan, että on tarvetta päivittää sitä ihmistyyppiä, jota alalle haetaan työntekijöiksi.
Tulevaisuudessa lieneekin järkevämpää hakea alalle muunlaisia kriteereitä täyttäviä kuin empaattisia, ja kollektiivisen vastuuntunnon omaavia ihmisiä. Sydän, ja auttamisen halu edellä menevät hoitajat ovat suuressa vaarassa uupua työn mahdottomuuteen.
Jokaiselle, joka suunnittelee alanvaihtoa hoitoalalle, koska ”haluaa auttaa ihmisiä”, vapaaehtoistyö oman palkkatyön ohella lienee järkevämpi vaihtoehto. Silloin oma elanto ei ole kiinni siitä, että joutuu sivuuttamaan oman eettisen arvopohjan suoriutuakseen päivän työtehtävistä.
Työn merkityksellisyyden vähäisyys on hoitajille äärimmäisen raskasta. Empaattinen ihminen ei enää hoitoalalta saa sitä ihmisten auttamisen kokemusta, jonka vuoksi on sinne hakeutunut.