Valtiovarainministeriön (VM) osastopäällikkö Ville-Veikko Ahonen ehdottaa hoitajamitoituksen löyhentämistä säästökeinona sote-huollossa (IL 20.3.). Mitoitus on ollut keskeinen tekijä vanhusten ympärivuorokautisen hoidon laadun varmistamisessa.
Ahonen ehdottaa myös koulutustason laskemista. ”Tarvitseeko siellä aina olla viimeiseen asti koulutettu henkilö vai riittääkö, että on käsipareja hoitamassa muistisairaita vanhuksia”, hän kysyy.
Hoitajamitoitus mahdollistaa eettisten periaatteiden mukaisen työskentelyn. Se ei ole vain vanhusten säilyttämistä, vaan aktiivista elämää: ulkoilua, leipomista, jumppaa ja ennen kaikkea asiakas- ja potilasturvallista hoitoa.
Vanhukset ovat usein monisairaita ja tarvitsevat paljon lääkehoitoa sekä hoidon seurantaa ja arviointia. Tähän tarvitaan koulutettuja lähi- ja sairaanhoitajia. Myös muistisairaiden hoitaminen vaatii laaja-alaista ammattitaitoa – tarkoituksena on antaa mielekäs ja inhimillinen elämä kaikissa elämänvaiheissa.
Iltalehden artikkelissa väitetään henkilöstömitoituksen olevan syypää siihen, että kriteerit vanhusten ympärivuorokautisen hoivan piiriin ovat tiukentuneet – koska ei ole hoitajia, ei ole myöskään hoitopaikkoja. Tätä ei voi yleistää. On hoivayksiköitä, joissa on kaikki hoitajapaikat täytetty. Voisiko niitä tutkia ja ottaa oppia, mitä siellä tehdään oikein?
Yhteiskunnan arvot ovat kääntyneet kovaan suuntaan. Inhimillisyyden arvostus ja heikompien auttaminen ovat saaneet vastaan rahan mahdin, jolle kukaan ei tunnu voivan mitään.
Mitä tapahtuu, kun hoitajat eivät enää jaksa? Omaiset ottavat työlomaa ja hoitavat vanhuksiaan, sekö on ainoa ratkaisu? Ministeriöiltä olisi hyvä saada vaikuttavuuslaskelmia eri skenaarioista. Lyhytnäköisyys tai näennäinen säästö voivat tulla kalliimmaksi.
Hoitajamitoitus nostaa hoidon laatua, mutta hyvinvointialueet VM:n kovan budjettiraamin puitteissa joutuvat karsimaan ympärivuorokautista vanhusten hoitoa. Haaste vaatii ratkaisuja, jotka eivät vaaranna vanhusten hyvinvointia ja hoitajien työolosuhteita. Vanhusten hoito on arvokasta työtä, jossa tarvitaan ammattitaitoa ja resursseja. Se on investointi inhimillisyyteen ja yhteiskunnan arvoihin, jotka ovat korvaamattomia.