Suomi eli lähes 80 vuotta hyvissä väleissä kaikkien maailman maiden kanssa. Hyvät välit naapureiden kanssa olivat ulkopolitiikan perusta. Suomen kansa vaurastui ja itärajalla kukoisti kauppa ja matkailu.
Sitten kuvaan astui kamppailu maailman herruudesta. USA:n pitkäaikaisena tavoitteena oli ollut eristää Venäjä Euroopasta ja jopa vaihtaa Venäjän hallinto USA:lle suotuisampaa hallintoon. USA:n politiikka oli tähdännyt koko ajan avoimeen konfliktiin Venäjän ja Ukrainan välillä ja USA on onnistui tavoitteessaan.
Ja sitten on Euroopan Unioni. Se nitisee jatkuvasti liitoksistaan. EU tarvitsee yhdistäviä tekijöitä. Nyt uusi yhdistävä tekijä oli Ukraina ja sen uusi presidentti.
Europarlamentaarikot innostuivat. Ei tarvittu mitään pohdintoja sodan syistä. Aseita Ukrainaan. Nyt taistellaan Euroopan yhtenäisyyden puolesta.
Oma lehdistömme etsimällä etsi vahvoja tunteisiin meneviä otsikoita. Ukrainan sota tuli sille kuin tilauksesta. Se antoi runsaasti materiaalia pelotteluun ja lehdistö oli pelottelussaan yksimielinen: ensin Ukraina, ja sitten Suomi. Kun vielä YLE yhtyi pelotteluun, sen edessä lehden lukija ja tv:n katselija oli voimaton.
Nämä tekijät yhdessä vaikuttivat niin, että omasta, itsenäisestä ulkopolitiikasta oli luovuttava ja Suomen oli helppo katkaista hyvät ja toimivat suhteet Venäjään ja hankkiutua Nato-Suomeksi ja Venäjän vihollismaaksi.
Onko niin, että kolme sukupolvea riittää unohtamaan sodan kauheudet? Isät, jotka olivat rintamalla vaikenivat tai sanoivat, että sodassa ei ole mitään kertomisen arvoista.
Seuraava sukupolvi uskoi sodan kokenutta sukupolvea; sota ei saa enää koskaan toistua. He uskoivat Paasikiven, Kekkosen, Koiviston ja Halosen rauhan ulkopolitiikan linjaan. Näiden sukupolvien päät harmaantuivat.
Sitten valta vaihtui ja valtaan nousi uusi ”historiaton sukupolvi”. Sukupolvi, jolle sota on vain jännittävä, harmiton seikkailu seikkailujen joukossa. Ajatukseen pitää vain tottua ja sotaan pitää valmistautua hyvin.
Eikä historiattomuus koske vain Suomea, vaan lähes koko Eurooppaa. Sotavalmisteluja lisätään.
Pahin skenaario on se, että Ukrainan sota eskaloituu avoimeksi yhteenotoksi Naton ja Venäjän kesken. Silloin komennot tulevat Atlantin takaa ja suomalaisten tehtävänä on jälleen kerran katkaista Venäjälle elintärkeä Murmanskin rata. Jokainen arvaa, mitä siitä seuraa.