”Miksi niin monesta Neuvostoliiton palvojasta on tullut Venäjän ihailija” kysyy Petteri Holma kolumnissaan (LK 14.10.) ja löytää syyksi sokean uskon ja siihen perustuvan rakkauden rinnastaen kommunistit uskovaisiin. Hän unohtaa sen, että Suomessa on aina ollut ja tulee olemaan niitä, jotka kansakunnan menestykseen viitaten asettavat kansallisen edun ensisijaiseksi.
Kansallisfilosofimme J.V.Snellman (1805-1881) oli porvari- ja pappistaustaiseen sukuun kuuluva fennomaani, valtiomies ja suuri Venäjän ystävä, jonka politiikka kiteytyy loistavasti aforismissaan ”ihmisellä on muisti, kansakunnalla historia”. Hänestä alkoi niin kutsuttu ”Suuri linja”, joka on korostanut Suomen ja Venäjän naapuriystävyyden politiikkaa ylittäen yksilölliset ja aatteelliset intohimot.
Holmalla muisti rajoittuu sukupolven mittaiseksi, enkä hänen kirjoituksestaan löydä historiantajua, ainoastaan rajoittuneen maailman- ja ihmiskuvan, joka perustuu ”hyvän ja pahan” väliseen taisteluun niin kuin uskovaisilla on tapana.