Vaikka olenkin jo yli vuoden ollut eläkkeellä, niin "kansankynttilän" velvollisuudella haluan ohjata Markku Melarantaa olennaisen havaitsemiseen, toisin sanoen vapauden ja voiman elementtien suhteellisuuden tajuamiseen kansainvälisessä politiikassa.
Yksilöt, yhteisöt ja valtiot eivät ole milloinkaan täysin vapaita. Kuten filosofi Immanuel Kant (1724– 1804) totesi " ihminen on vapaa ainoastaan moraalisena olentona, mutta muutoin osa luonnon välttämättömyyttä."
Valtioiden vapaus on samalla tavalla hyvin rajattua: me näemme, että Suomellakin vapauden sfääri on itse asiassa kaventunut sen jälkeen, kun liityimme Natoon, viime mainitun olemassaolo kun perustuu voiman näytölle ja käytölle omien intressien saavuttamiseksi.
Ukrainan kohdalla törmäävätkin ennen muuta kahden suurvallan ja niiden liittolaisten intressit ja Ukrainan valtion mahdollisuudet päästä edes jonkinlaisen vapauden piiriin riippuu täysin suurvaltojen keskinäissuhteista ja pahimmillaan sen kohtaloksi koituu valtiollinen tuhoutuminen ja inhimillinen katastrofi.
Historian tapahtumien ja kehityslinjojen ymmärtämisessä onkin tärkeintä oivaltaa ensisijaisesti kokonaisuudet eikä tuijottaa yksittäisiin tapahtumiin.
Venäjä on ilmaissut selväsanaisesti vastustavansa Ukrainan Nato-jäsenyyttä ja USA sekä muut länsivallat joutuvat ratkaisemaan, onko Ukrainan Nato-jäsenyys maailmanrauhaa ja mahdollista ydinsotaa tärkeämpi.