Itä-Lapin hirvenhoitoalueen suunnitelmat hirvikannan hoidosta ovat epäonnistuneet. Jatkuva aaltoliike hirvien ja kaatolupien määrässä todistavat vakavista virheistä. Tämä johtuu liian alhaisista kannan tavoitetiheyksistä.
Itä-Lapin hirvitiheys on tilastoiden mukaan 1,6 hirveä/1 000 hehtaaria – tutkimusten mukaan liian alhainen. Suomessa on tutkittu korkeatasoisesti hirvien biologiaa, käyttäytymistä, kannanarviointia ja lisääntymistä, joten tietoa pitäisi olla.
Tohtori Tuire Nygren toteaa väitöskirjassaan: ”Biologisessa mielessä paras hirvitiheys on 3–6 hirveä/1 000 hehtaaria laitumien tuottoisuudesta riippuen. Vasatuottoisuus heikkenee, jos tiheys menee alle 2,5–3 hirven. Eräänlaiseksi turvarajaksi, jota alemmaksi hirvitiheyttä ei pitäisi päästää, on 2,8 hirveä.”
Jos hirvikanta lasketaan 2,8:ta alemmaksi, kannan ennakoitavuus heikkenee, alueellinen kirjavuus lisääntyy, valikoiva verotus vaikeutuu ja muodostuu metsästyskelvottomia hirvityhjiöitä samaan aikaan kun vahinkokehitys jatkuu. Lupakiintiöiden jakaminen saa aikaan epäoikeudenmukaisuutta metsästäjien keskuudessa.
Vaatimukset laskea hirvitiheys kaikkialla alle 2 hirveen/1 000 hehtaaria perustuu vahinkojen torjumista yksipuolisesti painottavaan näkemykseen, jossa muita kannansäätelyn reunaehtoja ei ole huomioitu. Keskitiheyden ollessa 2 hirveä tai sen alle aiheuttaa se luonnonvaraiselle hirvikannalle ja -taloudelle enemmän haittoja kuin hyötyä hirvivahinkojen torjunnassa. Keskitiheyksien alentamisella ei voida vähentää hirvivahinkoja samassa suhteessa kuin tiheydet pienenevät.
Myös vasatuotto laskee ratkaisevasti, kun kannan tiheys alenee. Ihmetystä herättää se, miksi Etelä-Suomessa käytetään huomattavasti suurempia tavoitetiheyksiä (3–4) kuin Pohjois-Suomessa. Ruotsissa tavoitetiheydet (4–6) ovat kaksinkertaiset Suomeen verrattuna.
Metsästäjät toteuttavat suunnitelmia. Kun kaatolupia on vähän, metsästys ei enää kiinnosta. Kun hirviä on metsässä vähän, niiden etsiminen ja jahtaaminen vaatii paljon työtä ja kustannuksia. Kun epäkohtiin lisätään vielä jahtiseurojen jäsenten ikääntyminen ja nuorison haluttomuus osallistua yhteiseen harrastukseen, on aktiivinen hirvestäjä pian katoava luonnonvara.