Kun vastakkain ovat kansainvälisiin sopimuksiin kirjatut ihmisoikeudet ja kansallinen turvallisuus, kumpi väistyy? Tätä alkaa pohtia eduskunta, jonka käsittelyyn hallituksen talven ajan työstämä, juridisesti ongelmallisena pidetty "käännytyslaki" eteni vihdoin tiistaina.
Suurin paine kohdistuu nyt eduskunnan perustuslakivaliokuntaan, joka arvioi rajaturvallisuutta koskevan uuden lainsäädännön suhdetta perustuslakiin ja Suomea sitoviin ihmisoikeussopimuksiin. Monet oikeusoppineet katsovat esityksen olevan ainakin osittain ristiriidassa sekä perustuslain että kansainvälisten sopimusten kanssa.
Hallitus haluaa estää maahan pääsyn ilman oikeutta turvapaikanhakuun – poikkeuksena hengenvaarassa ja haavoittuvassa asemassa olevat. Heidän tunnistamisensa jäisi rajavartijan tehtäväksi. Lakia on tarkoitus soveltaa tilanteessa, missä Venäjä pyrkii käyttämään tulijoita Suomen painostamiseen, kuten menneenä talvena tapahtui.
Estopäätös voitaisiin tehdä vain rajatulle osalle rajaamme ja enintään kuukaudeksi kerrallaan. Itse laki olisi voimassa vain vuoden. Lain soveltamiskynnys olisi korkea – se olisi viimeinen keino estää välineellistetty maahanmuutto.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti arvioi ennakkotarkastuksessaan käännytyslain olevan –reunaehdoistaan huolimatta – ristiriidassa ehdottoman palautuskiellon kanssa. Sen mukaan "ketään ei tule palauttaa maahan, jossa kyseistä henkilöä uhkaa vaino, muu epäinhimillinen kohtelu tai kidutus".
Kielto on kirjattu muun muassa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, Euroopan ihmisoikeussopimuksiin ja EU:n perusoikeuskirjaan. Kiellot ovat ehdottomia, eikä niistä voida poiketa edes kansallisessa hätätilassa.
Sittemmin Pöysti on hyväksynyt hallituksen korjaukset lakiesitykseen. Hän pitää lakia perusteltuna ja välttämättömänä lisänä rajaturvallisuuden varmistamiseksi.
Suurin riski liittyy Pöystin mielestä oikeusturvamekanismiin. Tehokas oikeussuojakeino on kansainvälisissä sopimuksissa turvattu ihmisoikeus. Kaikilla on oltava mahdollisuus saattaa oikeuksiaan tai vapauksiaan rajoittava viranomaispäätös kansallisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Käännytyslaki mahdollistaisi ihmisten käännyttämisen rajalla ilman hallintopäätöstä, josta voisi valittaa Suomessa.
Käännytyslain tarpeellisuudesta ei liene epäselvyyttä. Kreml pyrkii tuottamaan kaikin mahdollisin tavoin – vain mielikuvitus on rajana – ongelmia vihollisena pitämälleen lännelle ja Suomi on tässä sodassa eturintamassa.
Tarvitsemme kättä pitempää, jotta kykenemme torjumaan tällaiset hyökkäykset. Oikeusvaltiossa tämä tarkoittaa kiusantekoa estäviä tai vähintäänkin hidastavia lakeja, jotka kestävät kriittisen tarkastelun.
Ongelmana on, että Venäjä ei ole oikeusvaltio. Sitä eivät sido lait, eivätkä myöskään kansainväliset sopimukset. Pelättävissä onkin, ettei käännytyslaista(kaan) ole mahdollisen hybridihyökkäyksen pysäyttäjäksi. Venäjä voi niin halutessaan jatkaa enemmän tai vähemmän todellisten turvapaikanhakijoiden kuskaamista ja ohjaamista Suomen rajalle ja estää takaisin pakotettujen palaamisen itärajan taakse.
Oikeusvaltion osaksi jäisi siinä tapauksessa kohtaloonsa tyytyminen.
Eduskuntaan sairauslomalta palannut Timo Vornanen (ex-ps.) ei koe edelleenkään toimineensa väärin tilanteessa, jonka seurauksena hän sai potkut sekä puolueestaan että eduskuntaryhmästään. Ilmeisen vahvasti humaltunut, käsiaseella varustautunut poliisikansanedustaja päätyi ryyppäämään ravintolaan keskellä työviikkoa, riitautui, osoitti aamuyöllä aseellaan kahta henkilöä ja ampui laukauksen maahan ravintolan edustalla keskellä Helsinkiä. Jos siinä ei näe mitään väärää, on joko sokea tai sitten poliitikko, joka ei suostu päästämään irti hillotolpastaan.