Opiskelijat siirtyivät 1.8. opintotuen asumislisän piiriin, eikä elokuussa täten tukea monelle korkeakouluopiskelijalle heru, ellei kesäopintotukea nosta. ”Opiskelijoille karu yllätys elokuussa!”, huudattivat iltapäivälehtien otsikot heinäkuussa luoden mielikuvaa kuin opiskelijat siirtyisivät suorastaan keskiaikaisiin olosuhteisiin.
Samalla korkeakoulumaailmassa viidakon lait ottavat vallan. Miten tässä kuuluisi selvitä?
Kuulun itsekin jatkavien opiskelijoiden joukkoon, joihin tukimuutos vaikuttaa negatiivisesti, joskin silti pidän uudistusta perusteltuna ja hyvänä. Onkin tärkeä muistaa, että kimppakämpässä tai puolison kanssa asuvat de facto hyötyvät uudistuksesta opintotuen asumislisän ollessa henkilökohtainen etuus. Tämä kannustaa kimpassa asumiseen, mikä on järkevää, eikä yksin asuvan opiskelijan kaksio keskusta-alueella olekaan ihmisoikeus.
On selvää, että monelle tukimuutos tarkoittaa lovea lompakossa ja harmitus on ymmärrettävää. Silti keskustelusta puuttuu suhteellisuudentaju: opiskelijat siirtyivät nykymalliin, siis yleisen asumistuen piiriin, Sipilän hallituksen aikana 2017.
Toisin kuin uutisotsikot ja oppositio saattavat maalailla, ei hallitus uudelleen kirjoita opiskelijoiden Ilmestyskirjaa, vaan aikakone heittää opiskelijan noin vuosikymmenen taakse. Ja harvempi ennen vuotta 2017 joutui Kelan maksamien etuuksien – tai niiden puutteen – takia pettuleipään tarttumaan.
Laajemmassa mittakaavassa uudistus on varsin reilu. Olisi kummallista, että sopeuttaessa julkista taloutta, mikä on myös opiskelijan etu pitkällä tähtäimellä, eivät opiskelijat talkoisiin osallistuisi. En leikkauksienkaan jälkeen keksi toista maata, jossa opiskelijat saisivat yhtä paljon etuuksia: maksuton koulutus, opintoraha, opintotuen asumislisä, valtion takaama opintolaina, Kelan ateriatuki ynnä muut.
Tietysti on selvää, että inflaatio syö osan ostovoimasta ja euron juustokaan ei enää maksa euroa. Vaikka jo saavutetuista etuuksista on kurjaa luopua, olisi karhunpalveluksen tekemistä, jollei opiskelijoiden omille valinnoille ja taloudelliselle vastuulle annettaisi painoarvoa. Kenties euron juuston voisi jättää joskus väliin ja ostaa Oltermannin sijaan goudaa?