tapahtumat: Pe­rin­tei­siä juh­lal­li­suuk­sia, tal­vi­uin­tia ja yh­teis­lau­lua – näin it­se­näi­syys­päi­vää vie­te­tään Ro­va­nie­mel­lä

Puolustusvoimat: Ken­raa­li­kun­nas­sa vain yksi ylennys – katso tästä kaikki ylen­nyk­sen saaneet Lapissa

vaalikone: Lapin Kansan vaa­li­ko­ne on nyt auki – Löydä it­sel­le­si sopiva ehdokas

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Hal­li­tus mu­ren­taa so­pi­mus­yh­teis­kun­taa

Kirjoittaja pitää Petteri Orpon hallituksen ajamia työreformeja virheenä.
Kirjoittaja pitää Petteri Orpon hallituksen ajamia työreformeja virheenä.
Kuva: MAURI RATILAINEN

Maalaisliitto agraaripuolueena ja sen seuraajana keskusta ovat perinteisesti karsastaneet ammattiliitoja. Kapea-alainen ymmärrys työmarkkinajärjestöjen roolista ja hyvinvointiyhteiskuntamme perustasta heijastuu Eero Tuokilan ja Jorma Törmäsen kirjoituksissa hallituksen ja ay-liikkeen konfliktista (LK 26.8.).

Valtio-opin professori Ilkka Heiskasen aikoinaan esittämä analyysi yhteiskunnastamme hallintajärjestelmien perusteella on osuva. Yhteiskuntamme perustuu kolmeen itsenäiseen ja vahvaan hallintajärjestelmään: kollektiiviseen, markkinaperusteiseen ja julkiseen. Hallitus on murtamassa tätä perustaa.

Vapaan sopimusyhteiskuntamme alkuun päästiin 1940, jolloin SAK ja Suomen Työnantajain Keskusliitto tammikuun kihlauksessaan tekivät ensimmäisen työmarkkinasopimuksen. Se yhdisti kansaamme sotaponnistuksissakin ja loi pohjaa sopimusyhteiskunnalle ja hyvinvointivaltiolle.

Työmarkkinajärjestöt edustavat Suomessa merkittävää yhteiskunnallista, sosiaalista ja tiedollista pääomaa. Ne ovat osa kollektiivista järjestelmää puolueiden ja muiden kansalaisjärjestöjen ohella. Järjestelmän vapaus ja toimivuus eli kansalaisyhteiskunnan vapaus turvaa yhteiskunnan kansanvaltaisuuden.

Hallitus aikoo toteuttaa vientivetoisen työmarkkinamallin lailla. Sillä säädettäisiin, ettei työehtosopimusneuvotteluissa saisi ylittää palkantarkistusten yleistä linjaa. Muissa Pohjoismaissa vientivetoinen malli perustuu sopimuksiin ja siitä voidaan poiketa.

Lailla toteutettuna malli on pakottavaa oikeutta. Se merkitsisi radikaalia puuttumista työmarkkinaosapuolten sopimusvapauteen. Se olisi myös vastoin Suomen ratifioimia kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia kollektiivisesta, vapaaehtoisesta ja riippumattomasta neuvotteluoikeudesta ja merkitsisi naisvaltaisten alojen jäädyttämistä matalapalkkaisuuteen.

Hallituksen esitys paikallisesta sopimisoikeudesta järjestäytymättömille työnantajille vie pohjaa työmarkkinajärjestöjen yhteistoiminnalta ja sopimisoikeudelta. Paikallinen sopiminen muissa Pohjoismaissa perustuu työnantajien korkeaan järjestäytymisasteeseen. Suomen Yrittäjät ylpeilevät työnantajajärjestöihin järjestäytymättömien yritystensä määrällä.

Olisi vakava menetys kansalaisyhteiskunnalle, jos ammattijärjestöt eivät ottaisi kantaa sosiaaliturvan heikennyksiin. Kannattaa muistaa, että liitot ovat itse luoneet jäsenilleen sosiaaliturvaa, kuten työttömyys-, sairaus- ja eläketurvaa perustamiensa kassojen, säätiöiden ja rahastojen avulla. Sitä tapahtui vuosikymmeniä ennen kuin säädettiin yleiset työttömyysturva-, sairausvakuus- ja eläkelait.