Lapin Kansan pääkirjoitus (3.10.) puolsi viisaasti opiskelijoiden poliittisia mielenosoituksia hallituksen esityksiä vastaan. Kirjoituksessa nähtiin opiskelijoiden suora toiminta myönteisenä kansalaisaktiivisuuden osoituksena ja hyvänä merkkinä siitä, että tulevaisuudessakin on kansalaisia, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa hyvinvointiyhteiskunnan eteen.
Eero Tuokila halusi kieltää vastaavat oikeudet ay-liikkeeltä (LK 3.10.). Hänestä poliittiset lakot tulisi kieltää. Hän kehotti ay-liikettä keskittymään jäsentensä etujen ajamiseen. Eivätkö ay-liitot ja niiden jäsenet vastusta juuri etujensa heikentämistä?
Olisi outoa, jos vapaan yhteiskunnan ay-liike ei reagoisi hallituksen esittämiin sosiaaliturvan heikennyksiin. Ne mitätöisivät ostovoimaa palkoilta, minkä puolesta liitot ovat toimineet. Vielä selvemmin ay-liikkeen rooliin kuuluu ottaa kantaa työsuhteen ja työttömyysturvan heikennyksiin.
Tilanne on kärjistynyt, koska hallitus on ottanut ”työnantajatakin” ylleen. Arvostettu talousasiantuntija Sixten Korkman totesi: ”Työnantajat ovat ulkoistaneet taistelun hallitukselle, jonka ohjelmaan työnantajien toiveet on kirjattu” (HS 26.9.).
Työnantajaleiri on vuosia heikentänyt luottamusta ja perinteisen yhteistoiminnan, kuten työehtosopimusten edellytyksiä. EK luopui keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista ja kaikista keskusjärjestösopimuksista 2017. Metsäteollisuus ilmoitti luopuvansa valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta 2020 ja Teknologiateollisuus 2021.
Kehitys on heikentänyt työmarkkinajärjestöjen yhteistoimintaa ja ollut päinvastaiseen suuntaan kuin Ruotsissa. Luottamus järjestöjen yhteistoimintaan sekä työnantajien ja työntekijöiden luottamus työpaikoilla sekä työntekijöiden edustuksen lisääminen yritysten hallintoelimissä Ruotsin tapaan edistäisivät vakautta työmarkkinoilla. Sen sijaan hallitus heittää bensaa liekkeihin esityksillään.
Kirjoittaja on työoikeuteen erikoistunut ex-asianajaja.