Hallituksen kiistellyimmät leikkaukset ovat osuneet tähän mennessä opiskelijoihin, työttömiin, yksinhuoltajiin ja muihin pienituloisiin, joiden työttömyysturvaa on kavennettu ja sosiaalitukia pienennetty. Eläkeläiset ovat saaneet olla "Purran saksilta" rauhassa, mutta nyt ne heiluvat uhkaavasti heidänkin edessään.
"Se on mahdollista, että eläkkeistä leikataan. Eihän hallitus ole vielä niihin koskenut", valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) totesi pari viikkoa sitten ja lisäsi, että "leikkausten kohdistaminen pienimpiin eläkkeisiin ei ole missään määrin järkevää" (IS 28.3.). Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) on sittemmin ehdottanut eläkkeiden indeksikorotusten jäädyttämistä 2028 asti ja eläkeiän nostoa kahdella vuodella.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on tyrmännyt eläkeiän noston, muttei eläkkeiden leikkausta. Tosin hän suhtautuu siihen nihkeämmin kuin Purra, eikä ihme – eläkeläisiä on yli 1,6 miljoonaa ja he ovat aktiivisimpia äänestäjiä.
Eläkekeskustelun taustalla kummittelee julkisen talouden krooninen alijäämä, johon ei tunnu löytyvän lääkettä – tulot vähenevät ja menot kasvavat saksimisesta huolimatta. Talouden tasapainottamiseen sitoutunut hallitus joutuukin etsimään ensi viikon kehysriihessään kolmen miljardin euron lisäsopeutukset jo päätetyn, kuuden miljardin euron sopeutuksen päälle.
Uusista sopeutustoimista kaksi kolmasosaa on tarkoitus kattaa säästöillä ja loput todennäköisesti veronkorotuksilla. Työeläkkeiden osalta – jos siihen päädytään – kyse on joko indeksin jäädyttämisestä ja/tai verokiristyksestä. Edellistä on pitänyt esillä myös valtiovarainministeriö, sillä indeksijäädytys on nopeavaikutteisin keino alentaa maksussa olevia eläkkeitä. Esillä on ollut lisäksi hyvätuloisten eläkkeensaajien solidaarisuusveron alennuksen peruminen.
Eläkevakuuttaja Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander muistuttaa, ettei eläkkeiden leikkaaminen kohenna juuri valtiotalouden tilannetta, eikä pienennä velan oton tarvetta, koska valtio maksaa budjetistaan vain pienen osan kaikista työeläkemenoista (Taloussanomat 3.4.). Suurin hyöty kohdistuisi eläkeyhtiöihin, joiden omaisuus tosin lasketaan osaksi julkista taloutta.
Valtaosa eläkemenoista rahoitetaan yksityisen sektorin työeläkemaksuilla ja eläkerahastojen sijoitustuotoilla. Kianderin mukaan valtion tulot saattavat jopa pienentyä menoja enemmän eläkeleikkausten myötä.
Eläkkeiden leikkaamiseen sisältyy riskejä, joita hallitus ei ole välttämättä valmis ottamaan kannettavakseen. Pelissä on myös hallituksen yhtenäisyys – yksimielisyyttä asiasta on vaikea löytää.
Eläkkeisiin puuttuminen voisi haitata hallituksen asettamia kolmikantaneuvotteluja, missä mietitään työeläkejärjestelmän uudistamista. Tavoitteena on miljardin euron säästö pitkällä aikavälillä ja valmista pitäisi tulla tammikuuhun 2025 mennessä. SAK on jo varoitellut eläkeleikkausten seurauksista, eikä hallitus halunne lisää ongelmia tältä suunnalta.
Jotakin on silti pakko tehdä, sillä julkinen talous on syöksykierteessä. Tuloja on löydettävä nopeasti lisää ja samaan aikaan menoja on karsittava, jos hallitus aikoo säilyttää edes teoreettisen mahdollisuuden päätavoitteensa saavuttamiseen. Tehokkain keino vakauttaa julkinen talous olisi talouskasvun nopeuttaminen, mutta se(kin) on taantumassa helpommin sanottu kuin tehty.
Kaksi kolmesta suomalaisesta katsoo Orpon hallituksen toimineen tehtävässään huonosti. Tuore puoluebarometri kertoo, että vain kolmannes kansasta on tyytyväinen sen harjoittamaan politiikkaan. Tosin yhtään paremmin ei mene oppositiolla, jonka toimintaan tyytymättömiä on vieläkin enemmän. Kansan usko poliitikkojen poliittisiin taitoihin horjuu, eikä ihme – julkisen talouden tila on vahvin todiste taitamattomuudesta. Poliittista menestystä olisi luvassa puolueille ja poliitikoille, jotka osaavat korjata talouden niin, ettei se satu keneenkään.