Vanhojen metsien laaja suojelu tuottaa yhteiskunnalle enemmän hyötyjä kuin kustannuksia, arvioivat Helsingin yliopiston ympäristöekonomian emeritusprofessori Markku Ollikainen ja tutkijatohtori Johanna Kangas Koneen Säätiön rahoittamassa selvityksessä.
Jos valtio suojelisi Luontopaneelin suosituksen mukaisesti tieteeseen perustuen kaikki omistamansa vanhat ja luonnontilaiset metsät, voisi yhteiskunnallinen nettohyöty vuoteen 2050 mennessä olla selvityksen mukaan jopa satoja miljoonia euroja. Luontopaneelin suosituksen pohjalta metsien suojeluala kattaisi arviolta 100 000 hehtaaria.
Hallituksen esityksessä vanhojen metsien suojelusta saatu nettohyöty olisi taas selvästi laajempaa suojelua pienempi. Hallituksen esityksessä suojeluala on selvityksen mukaan noin 20 000 hehtaaria.
Laajaa kritiikkiä
Hallituksen esitys metsien suojelusta on kerännyt laajaa kritiikkiä metsä- ja ympäristöalan tutkijoilta ja -järjestöiltä. Kesäkuussa ympäristöjärjestöt WWF Suomi, Greenpeace Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto ilmaisivat yhteisessä tiedotteessa olevansa "syvästi pettyneitä" hallituksen julkistamiin linjauksiin.
Koneen Säätiön tiedotteen mukaan kriteerit vanhalle metsälle on mitoitettu hallituksen esityksessä niin tiukaksi, että valtaosa jo suojelluistakaan metsistä ei täytä niitä.
Hallituksen kriteerit on emeritusprofessori Ollikaisen mukaan valittu tieteen määrittämien rajojen kaikkein tiukimmasta päästä.
– Tällöin voi sanoa, että kriteerit kyllä perustuvat tieteeseen, mutta kaikkein tiukimman version ottamalla sinä ikään kuin pudotat pinta-aloja metsien suojelusta pois.
Ympäristöjärjestöjen kritiikin lisäksi noin 400 metsä- ja ympäristöalan tutkijaa vaatii Koneen Säätiön tutkijavetoomuksessa hallitusta määrittämään vanhojen metsien kriteerit uudelleen tieteellisin perustein.
Koneen Säätiö kertoo toimittavansa selvityksen ja tutkijavetoomuksen seuraavaksi valtioneuvostolle.
Hakkuutulot eivät korvaa menetyksiä
Selvityksessä vanhojen metsien arvo yhteiskunnalle on mitattu kahden kriteerin perusteella: monimuotoisuuden arvon ja hiilinieluhyötyjen perusteella.
Monimuotoisuutta on mitattu selvityksessä METSO-ohjelman avulla, sillä sille ei ole markkinoilla noteerattua hintaa. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma eli METSO on metsänomistajille suunnattu, vapaaehtoisuuteen perustuva metsiensuojeluohjelma.
Hiilinielun osalta selvityksessä on sovellettu EU:n ilmastopolitiikan mukaista hiilen hintaa eli maankäyttösektorilla syntyvää nieluyksiköiden hintaa.
Hakkuista saatava metsätulo ei selvityksen mukaan riitä kattamaan menetettyjen monimuotoisuus- ja ilmastohyötyjen yhteenlaskettua arvoa.
