Hautaustoimi kuuluu Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon lakisääteisiin tehtäviin. Nyt kirkossa on alettu pohtia, pitäisikö perinteisestä tehtävästä luopua.
Syynä pohdintaan ovat Petteri Orpon (kok.) hallituksen säästöt, jotka leikkaavat kirkon valtionrahoitusta radikaalisti. Jo tänä vuonna rahoitusta leikattiin 20 miljoonalla eurolla. Kevään kehysriihessä hallitus päätti, että vuosina 2026–2027 leikataan toiset 20 miljoonaa.
Valtionrahoitus kohdistuu kirkon hoitamiin yhteiskunnallisiin tehtäviin eli pääasiassa juuri hautaustoimeen. Sen rahoituksesta on aikoinaan linjattu, että valtio maksaa hautaustoimen kuluista noin 80 prosenttia ja loput hoidetaan hautausmaksuilla.
Nyt valtio on livennyt linjauksesta eikä rahoitus enää vastaa sovittua. Tänä vuonna valtio maksaa hautaustoimen menoista vain noin puolet ja tulevina vuosina sen rahoitusosuus pienenee edelleen.
Rahoituksen leikkausten vuoksi monet seurakunnat ovat joutuneet tai joutuvat korottamaan hautaamisen maksuja. Rovaniemellä hautaaminen kallistui jo tänä vuonna useilla sadoilla euroilla, ja maksujen korottamiseen on painetta edelleen.
Hallitus on perustellut leikkauksia sillä, että hallituksen muiden poliittisten päätösten ansiosta kirkollisveron tuotto kasvaa. Kirkon näkökulmasta perustelu on huono, sillä kirkollisveroja ei lähtökohtaisesti tule käyttää hautaustoimeen, vaan hengellisten ja muiden palvelujen tuottamiseen kirkon jäsenille.
Jos hautaustoimen menoja kustannetaan kirkollisverolla, kirkon jäsenet maksavat kaikkien kansalaisten välttämättömyyspalvelusta. Tämä on epäoikeudenmukaista kirkon jäseniä kohtaan ja ehkä jopa perustuslain vastaista. Tähän on silti joissakin seurakunnissa päädytty, koska hautausmaksuja ei ole voitu tai haluttu korottaa niin paljon, että niillä katettaisiin pienentynyt valtionrahoitus ja yleinen kustannusten nousu.
Kirkolliskokous käsitteli jo toukokuussa aloitetta, jossa ehdotettiin, että kirkko luopuisi hautaustoimesta. Pitkän keskustelun ja äänestyksen jälkeen aloite tällä kertaa raukesi.
Aloite ja kirkon johtajien puheenvuorot kertovat kuitenkin siitä, että tilanne aletaan kokea kirkossa kestämättömäksi. Rahoitusta leikkaamalla hallitus on sälyttämässä kirkon jäsenistölle vastuuta, joka kuuluu yhteiskunnalle.
Hautaustoimen rahoitus ei ole toistaiseksi herättänyt laajaa keskustelua, vaikka asia koskettaa jokaista suomalaista. Se koskettaa erityisesti sitä joukkoa kansasta, joka kuuluu kirkkoon ja joka voi joutua jatkossa maksamaan myös muiden suomalaisten hautauksista.
Kirkkoon kuuluu tällä hetkellä noin 62 prosenttia suomalaisista, mutta suunta on jo pitkään ollut laskeva. Hautaustoimen rahoittaminen kirkollisverolla ei vaikuta kestävältä suunnitelmalta tästäkään näkökulmasta.
Kirkolliskokoukselle jätetyssä aloitteessa ehdotettiin, että hautaustoimi siirrettäisiin esimerkiksi hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Hautausten siirtäminen kirkolta mille tahansa muulle toimijalle ei olisi kuitenkaan ongelmatonta, sillä Suomessa on totuttu siihen, että hautaukset ja hautausmaat hoidetaan hyvin ja arvokkaasti.
Hautausmaat ovat kansallista kulttuuriperintöä, ja seurakunnilla on osaamista hoitaa hautaustoimi tavalla, jota suomalaiset arvostavat. Hyvin toimivaa järjestelyä ei ole syytä lähteä muuttamaan.
Muutosta kaipaa vain valtionrahoitus, joka tulisi asettaa sille tasolle, ettei seurakuntien tarvitse rahoittaa hautaustoimen menoja kirkollisverolla. Vastuu hautaustoimesta ei kuulu uskonnolliselle yhteisölle vaan valtiolle.
Kirkon jäsenet eivät voi saada alennusta hautausmaksuista, vaikka he ehkä joutuvatkin maksamaan hautaustoimen kustannuksia myös kirkollisveron kautta. Tämän määrää nykyinen hautaustoimilaki, jonka mukaan maksujen tulee olla seurakunnassa samat kaikille, joiden kotikunta on seurakunnan alueella. Vieraspaikkakuntalaiselta sen sijaan voi periä korkeampaa hintaa.
Kirkolliskokouksen mielestä lakia tulisi tältä osin muuttaa niin, että seurakunnan jäsenyys voitaisiin ottaa huomioon hautaustoimen maksuja määrättäessä. Kirkollisveroa maksava kirkon jäsen voisi siten saada hautauksen halvemmalla kuin kirkkoon kuulumaton vainaja.