Kevitsan kaivoksen Sodankylässä omistava Boliden Kevitsa ilmoitti viime viikolla aloittavansa muutosneuvottelut, joiden piirissä on arviolta 285 yrityksen työntekijää.
Ilmoituksen yhteydessä kaivoksen johtaja Tom Söderman vyörytti syyn muutosneuvotteluista Suomen kohonneelle kaivosverolle. Vuoden alusta kaivosvero nousi 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin louhittujen metallien arvosta.
Yritysten sosiaalista vastuuta tutkivan Finnwatchin veroasiantuntija Saara Hietasen mukaan vertailu Ruotsiin antaa kuitenkin vinoutuneen kuvan Suomen kaivosveron suuruudesta. Kansainvälisessä vertailussa Ruotsin kaivosverotus on keveydellään huomattava poikkeama.
– Suomen veroaste on nyt lähempänä muita maita, eikä se ole poikkeuksellisen korkea
Eri maiden kaivosverotuksen vertailu ei ole yksinkertaista. Esimerkiksi suurten kaivosmaiden kuten Kanadan ja Australian verotuksissa on provinssi- ja osavaltiokohtaisia eroja sekä eri mineraaleja voidaan verottaa eri tavoin.
Kevitsassa louhittavista metalleista kuparia louhitaan Australiassa eniten Etelä-Australian osavaltiossa ja nikkeliä Länsi-Australiassa. Kuparin veroaste on Etelä-Australiassa 3–5 prosenttia ja nikkelin Länsi-Australiassa tyypillisesti 5 prosenttia riippuen sen jalostusasteesta.
Joissakin maissa verotus on kytköksissä myös kaivosten voittoon joko osittain tai kokonaan. Australiassa on myös käytössä erilaisia instrumentteja veroasteen säätelyyn. Esimerkiksi Länsi-Australiassa osavaltio puolitti talvella 2024 väliaikaisesti yhtiöiden maksamien veroasteen määrän nikkelin hinnan laskettua alle 20 000 Yhdysvaltojen dollarin tonnia kohden.
Kaivosteollisuus on ajanut Suomeen veromallia, joka perustuisi osittain kaivostoiminnan voittoihin ja osittain sen tuotannon arvoon. Suurista kaivosmaista esimerkiksi Kanadassa ollaan kallellaan voittojen verotukseen.
Suomessa päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, jossa vero on sidoksissa vain louhittujen metallien arvoon.
– Suomen mallissa hyvinä puolina ovat huomattavasti voittopohjaisia malleja pienempi voitonsiirtoriski sekä verotulojen parempi ennustettavuus ja tulojen tasaisuus, Hietanen sanoo.
Hietasen mukaan voittojen verotuksessa on riskinä, että yhtiöt pyrkivät eri tavoin siirtämään voittojaan maasta toiseen halvemman verotuksen perässä.
Tuoretta tutkimustietoa kansainvälisten kaivoskonsernien verokikkailusta ei ole, mutta takavuosina erilaiset voitonsiirtojärjestelyt ovat Hietasen mukaan olleet hyvin yleisiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmassa on otettu askelia verotuksen porsaanreikien tilkitsemisessä, mutta kokonaan aggressiivista verosuunnittelua ei ole saatu Hietasen mukaan tilkittyä.
–Usein ottaen globaalit yritykset toimivat niin, että voittoja pyritään siirtämään sinne, missä niitä verotetaan vähiten. On vaikea nähdä, että kaivosteollisuus olisi tässä poikkeus.
Fraser-instituutin tuoreimman selvityksen perusteella kaivosveron korotuksella on ollut hyvin vähän vaikutusta Suomen kaivosinvestointien vetovoimaan.
Instituutti selvittää vuosittain eri maiden houkuttelevuutta kaivosteollisuudelle. Vuoden 2024 selvityksessä Suomi oli listauksen kärjessä, mutta tämän vuoden helmikuussa julkaistussa selvityksessä Suomi oli pudonnut sijalle 11.
Kysely, johon selvitys perustuu, toteutettiin elo-marraskuussa 2025. Eduskunta päätti kaivosveron nostosta viime syyskuussa.
Maiden houkuttelevuutta mitataan kahdella mittarilla. Ensimmäisessä mitataan säätelyn, mukaan lukien verotuksen, houkuttelevuutta, ja toisessa maan mineraalipotentiaalia ilman kansallisen säätelyn vaikutusta.
Suomen pisteet säätelyä mittaavassa indeksissä putosivat 99,76:sta 93.56:een, ollen edelleen esimerkiksi Ruotsin edellä ja listauksen toisella sijalla. Mineraalipotentiaalin pisteet sen sijaan putosivat 86,54:stä 72,22:een.
Pelkän kaivosveron vertaaminen Ruotsin ja Suomen välillä on selkeää, mutta se on vain pieni osuus yritysten verokiilasta. Kärjistetysti sanottuna Ruotsissa kaivosten suora verottaminen on kevyempää, mutta muut niiden liiketoimintaan liittyvät verot jonkin verran korkeampia.
Boliden on aiemmin kertonut julkisuudessa siirtävänsä katseen tulevissa investoinneissaan Ruotsiin. Kevitsan kaivoksen laajentamisen ympäristölupa on parhaillaan käsittelyssä Lupa- ja valvontavirastossa.
Esimerkiksi työn verotus on Ruotsissa Suomea kalliimpaa, millä on vaikutusta kaivosteollisuudessa etenkin työvoimaintensiivisessä malminetsinnässä.
Yritysten voitoista maksama yhteisövero on Suomessa tällä hetkellä 20 prosenttia, mutta hallitus suunnittelee sen laskemista kahdella prosenttiyksiköllä ensi vuoden alusta. Ruotsissa yhteisövero laskee tänä vuonna 20,6 prosentista tasan 20:een.
Hietasen mukaan perehtymättä yhtiön tilinpäätökseen on vaikea sanoa, mikä vaikutus kaivosveron nostolla on todellisuudessa Kevitsan kannattavuuteen ja miten paljon siihen vaikuttaa nikkelin matala maailmanmarkkinahinta.
Hietanen sanoo, että todennäköisesti suurin syy nikkelin painuneelle hinnalle on sen suurimman tuottajamaa Indonesian kasvanut tuotanto.
Nikkelin osuus oli viime vuonna noin 30 prosenttia Kevitsan liikevaihdosta. Kuparin osuus oli 50 prosenttia. Kuparin hinta on noussut viimeisen viiden vuoden aikana.
– Tämä on joka tapauksessa tilaisuus voimistaa omaa lobbausta, Hietanen sanoo.