Suomesta tuli Naton jäsen 4. huhtikuuta 2023. Moni iloitsi ääneen, nyt olemme turvassa Venäjän aggressiolta ja meitä suojelee maailman mahtavin sotilasliitto, ja etenkin Yhdysvallat.
Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että Naton tuoma turvallisuudentunne jää alle kahden vuoden mittaiseksi.
Heti toisen kautensa aluksi Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on pistänyt uusiksi kansainvälisen politiikan ja diplomatian sääntöjä niin hengästyttävällä vauhdilla, että median on käytännössä mahdotonta pysyä perässä.
Pelkästään viimeisen viikon aikana on tapahtunut enemmän kuin useana vuosikymmenenä yhteensä. Trump on ehtinyt muun muassa haukkua Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin tämän vieraillessa Valkoisessa talossa, katkaista aseavun ja lopettaa tiedustelutiedon jakamisen Ukrainalle – ja harkita uudestaan aseapua.
Jos toimittajat eivät meinaa pysyä Trumpin perässä, ei se tahdo onnistua myöskään poliitikoilta. Voi hyvinkin olla, että esimerkiksi joulukuussa julkaistu Valtioneuvoston puolustuselonteko ja Naton pelotteeseen nojaava linja ovat jo ehtineet vanhentua.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto on kommentoinut Yhdysvaltojen liittolaispolitiikassa tapahtuneita suunnanmuutoksia toistaiseksi varsin varovaisesti. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) sanoo, että Suomi voi yhä luottaa Yhdysvaltoihin, ja presidentti Alexander Stubb puolestaan kommentoi, että Suomen kannalta keskeisintä on Yhdysvaltojen sitoutuminen Natoon.
Kaikki eivät ole yhtä optimistisia.
Saksassa suhtautuminen Yhdysvaltojen turvatakuisiin Euroopan Nato-maille on huomattavasti epäluuloisempaa. Liittokansleriksi todennäköisesti nouseva Friedrich Merz sanoo suoraan, että Eurooppa on jäämässä yksin.
Siltä varalta että Yhdysvallat vetäytyisi Euroopasta, Merz on jopa pohtinut, pitäisikö maanosaa suojata Ranskan ja Britannian ydinsateenvarjolla.
Ranska ja Britannia ovat Euroopan ainoat ydinasevallat. Lisäksi Yhdysvallat on varastoinut ydinaseita muutamaan Euroopan maahan.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron vastasi Merzin pyyntöön ja ehdotti keskustelujen aloittamista siitä, voisiko Ranskan ydinasepelotetta käyttää "eurooppalaisten liittolaisten" puolustamiseen. Ranska hakee muutenkin aktiivisempaa roolia mantereen turvallisuuden tuottajana. Se esimerkiksi ilmoitti voivansa jakaa Ukrainalle tiedustelutietoa, kun Yhdysvallat ei sitä enää tee.
Tätä kirjoitettaessa EU-johtajat kokoontuvat keskustelemaan EU:n puolustuksen vahvistamiseen tarkoitetusta lainarahoitusvälineestä. 150 miljardia euroa olisi määrä käyttää muun muassa ilmapuolustuksen vahvistamiseen ja yhteisiin tykistöhankintoihin.
Puheet eurooppalaisesta ydinpelotteesta ja EU:n yhteisestä varusteluvelasta kertovat, että Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri on nyt suurimmassa muutoksessa sitten toisen maailmansodan.
Vauhti on kova, mutta Suomen pitää pysyä mukana. Olemme pieni maa ja Venäjän rajanaapuri. Kriisin syttyessä emme välttämättä voi luottaa siihen, että Yhdysvaltojen pelote tai joukot suojaavat meitä. Siksi Suomen pitää aktiivisesti osallistua, kun Eurooppa suunnittelee yhteistä puolustusta ilman apua Atlantin takaa.
Saksa luopui yleisestä asevelvollisuudesta vuonna 2011. Nyt maassa pohditaan, pitäisikö asevelvollisuus palauttaa ja asevoimien kokoa kasvattaa. Saksan aktiiviarmeijan koko on tällä hetkellä vajaat 180 000 henkilöä. Kylmän sodan lopussa pelkästään Länsi-Saksalla oli yli puoli miljoonaa sotilasta. Kyse ei ole pikaratkaisusta, sillä vaikutus näkyisi vasta usean vuoden päästä. Nykyisen maailmantilanteen valossa sitä kannattaisi vakavasti harkita.