Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Eu­roo­pan häpeä

Taipuminen tai paremminkin alistuminen Trumpin uhkailun ja kiristyksen alle tullisodassa on Euroopalle suuri häpeä. Ymmärrän neuvottelujen vaikeuden, kun vastapuolena on Trumpin kaltainen, arvaamaton öykkäri. Siitä huolimatta lopputulos on erittäin huono.

EU:lla olisi ollut rahkeita parempaankin. Palveluiden vienti  USA:sta Eurooppaan olisi ollut vahva kortti EU:lle.

Trump kytkee yhteen kauppapolitiikan ja turvallisuuden ja kiristää molemmilla yhtä aikaa. Uhka vetäytyä Natosta leijuu myös kauppaneuvotteluiden yllä. Trump, joka on häikäilemätön kiristäjä ja mielipiteitään ailahtelevasti muuttava, saa vain tuulta purjeisiinsa, kun näkee vastapuolen hampaattomana. Euroopalta puuttuu itsetunto ja eteenpäin suuntautuva vahva tahto ja luottamus omiin kykyihin.

Donald Trump vie Eurooppaa kirjoittajan mielestä kuin litran mittaa.
Donald Trump vie Eurooppaa kirjoittajan mielestä kuin litran mittaa.
Kuva: Brendan Smialowski / AFP / Lehtikuva

On totta, että USA:lla on tärkeitä teknisiä ja sotilaallisia kyvykkyyksiä, joita Euroopalla ei ole. Meillä on kuitenkin aikaa kehittää näitä alueita. Ainut todellinen uhka Euroopalle on Venäjä. Se on nyt ja melko pitkälle tulevaisuuteen heikkouden tilassa. Tämä luo Euroopalle tilaisuuden kehittää puutteellisia kykyjään ja antaa mahdollisuuden irtaantua Trumpin mielivallasta.

Trump ei tunne mitään sympatiaa Eurooppaa kohtaan. Päinvastoin hän on usein osoittanut halveksuntaansa.

Yhdysvaltoja johtaa mies, joka ei välitä faktoista. Mies, joka keksii perusteensa milloin mistäkin. Yksinkertaisuus, jolla valitettavasti on takanaan keinot kiristää ja pakonomainen halu käyttää näitä keinoja. Siksi hänestä on päästävä irti mahdollisimman pian. Ei ole aikaa odottaa vielä yli kolmea vuotta.

Mitä järkeä on suostua tällaisen sekopään kaikkiin oikkuihin? Torjuntavoitto toisensa jälkeen näyttää Euroopalle riittävän. Tämä on itsepetosta. Ja kuka takaa, että Trumpin jälkeen johtoon ei nousisi samankaltainen magamies?

Oma synkkä tarinansa on Suomen johdon kyvyttömyys toimia oikein. Arvopohjainen realismi on hukannut arvot. Jäljelle on jäänyt käsitys siitä, että realismia on olla tekemättä tai sanomatta mitään, mikä voitaisiin tulkita Trumpin alati vaihtuvien näkemysten kritiikiksi.

Valitettavasti olemme jälleen suomettuneet. Ilmansuunta kumarruksessa on toki eri. Arvojen heittäminen romukoppaan näkyy erityisen selvästi suhtautumisessa palestiinalaisten kansanmurhaan.

Markku Melaranta