Kun Lapin hyvinvointialue (Lapha) julkaisi 22.10. palveluverkkoluonnoksen osana säästötoimenpiteitään, käynnistyi kiivas julkinen keskustelu Lapin sote-palvelurakenteesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) palvelut ovat ihmisille elintärkeitä ja onkin aiheellista, että muutosten valmistelu saa paljon huomiota ja mediatilaa.
Olen huolissani siitä, että keskustelu on ajautunut yhteisten ratkaisujen löytämisen sijasta syyllisten etsintään. Keskinäisten syytösten sijaan meidän tulisi palata tärkeimpään, eli keskusteluun siitä, miten pelastamme sote-palvelut kriisiltä ja turvaamme jokaisen mahdollisuuden hyvään elämään ja terveyteen.
Miltä palvelujärjestelmämme näyttää tulevaisuudessa, jotta perusoikeudet sote-huollossa toteutuvat? Millaisen hintalapun olemme valmiita asettamaan väestömme hyvinvoinnille ja turvallisuudelle?
Saamelaisväestön näkökulmasta erityisesti suunnitelmat Ivalon ympärivuorokautisen päivystyksen lakkauttamisen, Muonion vuodeosaston sulkemisen ja Ivalon vuodeosaston paikkamäärän vähentämisen sekä kylissä järjestettävien palvelujen muutosten osalta herättävät suurta huolta. Ne johtaisivat erityisesti palvelujen fyysisen saavutettavuuden heikkenemiseen, jolloin voidaan kysyä, toteutuuko perustuslain vaatimus palvelujen riittävyydestä kaikkien kohdalla.
Saamenkielisten palvelujen osalta tilanne on jo valmiiksi heikko. On selvää, että mitä kauempana palvelu saamelaisten kotiseutualueelta sijaitsee, sitä epätodennäköisemmin siellä työskentelee saamenkielentaitoisia.
En usko, että Muonion vuodeosaston saamenkielinen henkilöstö siirtyy työskentelemään Kittilään. Osaston lakkauttaminen murentaakin saamenkielisen vuodeosastohoidon koko alueelta. Tällöin saamelainen jää vaille omakielistä palvelua ja joutuu taittamaan kohtuuttoman matkan ylipäätään palvelua saadakseen.
Toimivilla palveluilla on keskeinen merkitys koko alueen elinvoimaan ja ihmisten turvallisuuden kokemuksiin, eikä rahan siirtäminen palveluista matkoihinkaan vaikuta kestävältä päätöksenteolta.
Yhdenvertaisuuden ja muiden perusoikeuksien edistämisestä vastuu on yhteinen. Jos Laphan ja Suomen valtion päättäjät näkevät, että esitetyt säästöt muodostuvat kohtuuttomiksi ja tarkoittavat ihmisten perusturvallisuudentunteen murentumista, on tultava yhteen pöytään ja alettava etsiä ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.
Saamelaiskäräjien puolesta odotan, että päätökset tehdään huolellisesti valmistellen, vuoropuhelua käyden ja vaikutukset asianmukaisesti arvioiden. Harkitsemattomien leikkauspäätösten hinta tulee koko yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.