Maailmanmenossa rauhanomaisen rinnakkaiselon sijasta keinoina ovat nyt valehtelu, pelottelu ja uhkailu väkivallalla, jopa sodalla. Kun maailmalla uhkaavaa pelkoa ei voi torjua, helpointa on siirtää huomio vastakkainasetteluun omassa lähipiirissä.
Pelotteluun ja vastakkainasetteluun perustavat ideologiansa myös monet poliittiset puolueet Euroopassakin. Tämä menettelytapa on jo siirtynyt Suomeenkin, kun syyllistä omaan pelkoon etsitään.
Vastakkainasettelua esimerkiksi eläkeläisten ja muun väestön välille on jo lietsottu. Toisen syyllistäminen tuskin helpottaa omaa pahoinvointia.
Ikäihmiset, vaikkakin vain osa eläkeläisistä, ovat suurin sote-palvelujen käyttäjäryhmä, joten heidät on helppo syyllistää kustannuksista ja kohdistaa leikkaukset heidän tarvitsemiinsa palveluihin.
Uudella Lapin aluevaltuustolla on näytön paikka etsiä hyvinvointialueen talouteen sellaisia ratkaisuja, jotka eivät heikennä joidenkin ryhmien – kuten ikäihmisten – asemaa muita kohtuuttomammin. Maan hallituksella on toki tässäkin isoin rooli.
Eläkeläisjärjestöjä on Suomessa useita. Valtakunnan tasolla ne ottavat kantaa yhdessä eläkeläisten etujen puolesta. Alue- ja paikallistasolla on omat vanhusten yhteistyöneuvostot. Niiden kannanottoja pitäisi päätöksenteossa ottaa huomioon nykyistä paremmin.
Paikallistasolla toimivilla eläkeläisyhdistyksillä on kullakin oma roolinsa jäsenistönsä henkisen ja fyysisen kunnon vaalimisessa sekä toimiessaan yhteisöllisyyden edistäjinä ja yksinäisyyden vähentäjinä. Paikallisyhdistystenkin yhteistyötä on syytä lisätä varsinkin, kun säästöillä perustellut leikkaukset uhkaavat jopa niiden koko toimintaa.
Ikään perustuvaa vastakkainasettelua on vähennettävä. Eläkeläisjärjestöjen menoleikkauksista keskusteltaessa täytyy ottaa laskelmissa huomioon myös hyöty, jota niiden toiminta yhteiskunnalle ja ikäihmisille tuottaa. Pelkoon perustuvasta vastakkainasettelusta on palattava solidaariseen yhteistyöhön.