Kansanedustaja Sara Seppäsen (ps.) tavallisuuden poliittinen ylistys (LK 29.7.) herätti kysymyksen, eikö hän entisenä luokanopettajana ollut havainnut oppilaittensa erilaisuutta. Tekstissä tavallisuudesta on tehty tavoiteltava olotila.
Törmäsin erään tunnetun urheilukeskuksen hallin seinässä olevaan kirjoitukseen, jossa luki ”Moni osallistuu kilpailuun, jossa vain yksi voi voittaa. Voittaakseen pitää tehdä epätavallisia asioita. Se vaatii uhrauksia, joita suurin osa ihmisistä ei ole valmis tekemään. Siksi voittaminen ei ole tavallista.”
Nykyistä peruskoulua 1970-luvulla luotaessa erityispaino oli tasa-arvon edistämisessä. Lahjakkaiden tarpeiden nostaminen nähtiin elitisminä. Eritaso-opetusta kaihdettiin, vaikka se tarjosi jokaiselle omantasoisia oppimiskokemuksia.
Demarivoittoisen kouluhallituksen tasa-arvon edistämisinnossa julistettiin, että kaikki oppivat kaiken. Eivät opi. Kaikki oppivat mutteivät kaikkea.
Viime vuosina on Helsingin seudulla erityisluokat ja erityiskoulut ovat joutuneet tulilinjalle. Musiikista, kuvataiteista, ja urheilusta kiinnostuneille ei haluttaisi antaa erityiskohtelua, ei parannettuja kehittymisen mahdollisuuksia. Pitäisi tyytyä tavallisuuteen.
Suomalaisilla ja valitettavan monilla poliitikoilla on heikko erilaisuuden sietokyky, oli sitten kyse ihmisten fyysisistä, sosiaalisista tai kulttuurillisista eroista. Tämän päivän kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvissa muutoksissa juuri muutoksen sietokykyä, resilienssiä tarvitaan. Se on psyykkistä joustavuutta ja kykyä sopeutua.
Seppänen ihailee norjalaisten liputuskäytäntöä, muttei tuo esiin, ketkä siellä myös liputtavat. Mukana ovat uusnorjalisiksi kutsutut maahan muuttaneet, joita on monien kuntien, kuten Oslon ja Stavangerin valtuustoissa lähes kolmasosa tuomassa sinne uusia ajatuksia, ideoita jopa erilaisia arvoja.
Meitä yritetään puristaa samanlaisuuden muottiin. Tavallisuudesta poikkeava joutuu valitettavan usein kokemaan syrjintää jopa joutua kiusaamisen kohteeksi. Täällä ei uskalleta kukoistaa, ei kertoa omista epätavallisista tavoitteesta. Urheilijalle, joka sanoo tavoitteenaan olevan olympialainen kultamitali, vähintään hymähdetään.
Seppäsen mukaan tavallinen suomalainen ei vaadi erityskohtelua. Valitettavasti. Näin jää moni potentiaali piiloon.
Lahjakkaat oppilaat eivät koulussa saa heidän edellyttämää kohtelua. Kun tavallinen suomalainen hänen mielestään arvostaa yhteisöllisyyttä, ei vaatimus omien erityiskykyjen kehittämisestä voi tulla kysymykseen. Tavallisuudesta ei normia pidä tehdä, erilaisuudesta kylläkin.