Kun helmikuussa 1955 menin Lapin Rajavartiostoon, ensimmäinen sijoituspaikkani oli Sallan Kelloselän vartio. Siitä on sittemmin tullut jo toisen kerran laittomasti maahamme saatettujen ”turvattomien” saapumisasema.
Edellisellä kerralla ylittäjät tulivat romuautoilla. Presidentti Sauli Niinistö pelasti tilanteen keskustellen Venäjän presidentin kanssa, mutta nyt eivät ehkä keskusteluyhteydet enää toimi kuten silloin. Tämäkin tapaus on jotenkin ratkaistava, että tänne tahallaan tulemaan pakotettujen virta saadaan katkaistua ennen kuin heidän määränsä ylittää Suomen kestokyvyn.
Rajavartija-aikoinani vain harvoin rajan ylittivät muut kuin metsän eläimet. Rajan vartta kävellen tai hiihtäen partiomatkoilla kulkien usein havaitsimme ”ystävällisen naapurimaan” rajapartion piiloutuvan pensaaseen ja osoittavan sieltä meitä aseella. Emme olleet heitä huomaavinamme, vaan ohitimme tilanteen ulkoisesti rauhallisina, kylläkin kuolemanpelossa.
Vaikka elimme sodanjälkeisessä sovintotilassa Neuvostoliiton kanssa, osoitti naapuri epäluuloisuutta toimiamme kohtaan. Rajan varteen pystytetyistä vartiotorneista meitä valvottiin, ja pienetkin poikkeamat tarkistettiin ylilennoilla.
Kun vartion naapuritalon asukas Eemeli Kinnunen lähti aamulla Siikaselän rinteelle pöllintekoon, eikä hänen työmaalleen voinut Venäjän puolen vartiotornista nähdä, sitä kai epäiltiin linnoitustyöksi ja tultiin ylilennoilla tarkistamaan.
Näitä lentoja ei koskaan myönnetty tehdyiksi, kun niistä nootit lähetettiin, mutta tällä kertaa oli kaksi rajan varressa ollutta partiotamme ottanut koneeseen kompassisuunnat, ja näiden leikkauspiste oli kaukana Suomen puolella. Tapahtuma johti rajavaltuutettujen neuvotteluun, joka tapahtui raja-aukon majassa Lapin Rajavartioston komentajan, eversti Antti Pennasen ja korkea-arvoisen venäläisupseerin väillä, kapteeni Smirnov oli myös läsnä.
Hän oli suomen taitoinen ja määräajoin tapahtuneilla yhtymillä olimme tavanneet ajankohtaista postia vaihtaen. Olin paikalla Arvo Myllylän kanssa vartiomiehen ominaisuudessa. Venäjän puolella rajaa oli kaksi vartiomiestä, jotka seisoivat asennossa koko ajan aseet valmiina. Myllylä istahti kannonpäähän ja alkoi tupakoida. Minäkin istuin mättäälle, vaikka en tupakoinut. Venäläisvartijat olivat kauhistuneen näköisiä kurittomuutemme nähdessään.
En tullut tietoiseksi neuvottelujen tuloksesta, mutta sovussa erottiin ja varmaankin korkealla tasolla tulos kirjattiin.