Tilaajille

Elo­ku­va­oh­jaa­ja Hamy Ramezan kyl­läs­tyi yhteen alati tois­tu­vaan reak­tioon pa­ko­lais­kes­kus­te­lus­sa: "Mie­luum­min voisi puhua ih­mi­sis­tä, in­hi­mil­li­syy­des­tä ja toi­vos­ta"

30 vuotta Suomessa asunut dokumentaristi Hamy Ramezan on käsitellyt elokuvissaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Uutiset antavat hänen mielestään ihmisistä turhan synkän ja pelottavan kuvan. Siksi hän päätti, että puhuu uudessa elokuvassaan ihmisyydestä ja toivosta.

Suomalais-iranilainen elokuvaohjaaja Hamy Ramezan on asunut Suomessa 30 vuotta. Hän palasi omiin lapsuusmuistoihinsa tehdessään elokuvaa Ensilumi.
Suomalais-iranilainen elokuvaohjaaja Hamy Ramezan on asunut Suomessa 30 vuotta. Hän palasi omiin lapsuusmuistoihinsa tehdessään elokuvaa Ensilumi.
Kuva: Arttu Laitala

Paikan nimi oli Tuhansien ruusujen motelli. Eihän se mikään motelli ollut, vaan YK:n pakolaiskeskus. Kovin ruusuinenkaan se ei ehkä ollut, vaikka Serbiassa ilmasto sentään oli mukavan lämmin. Pakolaiskeskuksen pienessä, ahtaassa huoneessa kahdeksanvuotias Hamy Ramezan odotti perheensä kanssa lähes kaksi vuotta päätöstä turvapaikasta.

Perhe oli paennut Teheranista Iranin ja Irakin sotaa ja vaeltanut Turkin kautta kohti Eurooppaa. Hamy oli istunut vanhempiensa kanssa pimeässä rekassa ilman tietoa päämäärästä, jännittänyt rajanylityspaikoilla, nähnyt isänsä keskustelevan arvaamattomien salakuljettajien ja kasvottomien viranomaisten kanssa.