Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Elo­ku­va-ar­vio: Ei tullut Man­ner­heim-elo­ku­vaa, mutta tuli sentään Sink­ku­ris­tei­ly

Ja taas mennään. Nippe, Antti ja Tuomas (Aku Hirviniemi, Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa) lähtevät jälleen dokaamaan ja jahtaamaan naisia.
Ja taas mennään. Nippe, Antti ja Tuomas (Aku Hirviniemi, Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa) lähtevät jälleen dokaamaan ja jahtaamaan naisia.
Kuva: Solar Films / Petri Mast
Luokkakokous 3 — Sinkkuristeily. Alkuperäinen käsikirjoitus Lars Mering ja René Ezra. Sovitus Mari Perankoski, Renny Harlin ja Aleksi Bardy. Ohjaus Renny Harlin. Päärooleissa Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa, Aku Hirviniemi. Suomi 2021. K 12. 104 minuuttia.

Ei tullut Mannerheim-elokuvaa, mutta tuli sentään Sinkkuristeily. Tanskalaisiin Klassefesten-elokuviin pohjautuva Luokkakokous-sarja sai kolmannen osansa ohjaajaksi Renny Harlinin, mikä epäilemättä vetää väkeä teattereihin.

Ensimmäinen Luokkakokous (2015) oli yllättävän ällöttävä pedofilia- ja insestivitseineen. Seuraavan vuoden jatko-osa Polttarit puolestaan lähinnä pitkästytti, vaikka mukaan palettiin oli saatu nekrofiliakin.

Sinkkuristeily on säyseämpi, vaikka pissaa, kakkaa ja pieruja riittää.  Kupletin juoni on sama kuin ennen: kolme keski-ikäisyyttään tuskailevaa miesvauvaa lähtee viihteelle.

Läpänheitto pitkittyy tuskastuttavasti

Antin (Sami Hedberg) muutenkin huonoa itsetuntoa rassaa köyhyyteen ajautuminen, nynny Nippe (Aku Hirviniemi) löytää itsestään uusia puolia ja muusikko Tuomas (Jaajo Linnonmaa) toimii jälleen joukon johtajana.

Trioa täydentää Antin cool isäukko (Pertti Sveholm), jonka hämärä liikekumppani (Jukka Puotila) tuo tarinaan jännärimäistä kierrettä. Äijärallin naishahmoissa ei juuri ole kehumista.

Kolmososa näyttää edeltäjiään enemmän oikealta elokuvalta. Leikkaus ei hapuile, lämmin värimaailma vaikuttaa mietityltä ja meiningissä on musiikkivideomaista sähäkkyyttä.

Dialogi sen sijaan on tönkköä, ja läpänheitto pitkittyy tuskastuttavasti kuin laahaava improhuumori.

Mukana muutama hauska hetki

Yllättäen mukana on muutama hauska hetki. Musikaalikohtaus onnistuu yllättämään, ja leffaviittaukset huvittavat päättömyydessään. Jos Harlinin omat elokuvat olisivat olleet paremmin mielessä, vitsejä olisi varmaan onnistunut bongaamaan enemmänkin.

Jälkipuoliskolla kohellus muuttuu oikeastaan aivan tavalliseksi farssiksi, jota ei ole niin vastenmielistä katsoa.

Samalla särmättömyys tuntuu jotenkin nössöltä. Vaikka tympeitä stereotypioita piisaa, esimerkiksi kliseiset homovitsit ovat vaihtuneet suorastaan myönteiseen suhtautumiseen.

Asennemuutos on toki tervetullut, mutta korrekti törkykomedia ei ole oikeastaan sen toimivampi konsepti kuin epäkorrekti törkykomedia.