Kolumni

Elämä on, kunnes se ei enää ole – 44 on liian nuori ikä läh­döl­le

Olen onnekas, kun saan tuskailla, että nurmikko on taas leikkaamatta. Tänäänkin pääsen pähkäilemään, mitä laitettaisiin ruuaksi. Olen etuoikeutettu hokiessani 59 kertaa päivässä "pese hampaat, syö ruoka pöydässä, kerää tavarat lattialta, älä hypi sohvalla" ja muita vakiofraaseja.

Tätä kirjoittaessani olen juuri saanut tietää, että vanha ystävä on menehtynyt. Kovakuntoinen kaveri sai keväällä tietää aggressiivisesta sairaudestaan – nyt häntä ei enää ole.

Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä

Tilaa Lapin Kansa Digi ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi