Työeläkejärjestelmässä sukupolvi maksaa edellisen eläkkeet. ”Valuvikana” se ei kannusta kestävyyteen eli riittävän syntyvyyden ylläpitoon, vaan pikimminkin edistää lapsettomuutta – eläke-etu on riippumaton huollettujen lasten lukumäärästä, lasten hoitoon kuluneesta työstä ja varallisuudesta.
Lapsipula johti julkisen talouden alijäämään. Syntyvyys alitti uusiutumistason 1969 ja on enää puolet tahdotusta (2,4 lasta) määrästä. Eläkejärjestelmä edellyttää̈ maksajia eli tervettä ikä- ja väestö̈rakennetta sekä taloudellista huoltosuhdetta. Menojen leikkaus ei korjaa perusongelmaa. Kestävälle pohjalle ulotutaan oikeudenmukaisuudella eli eläke-etujen porrastamisella lapsia huoltaneiden hyväksi.
Eläke-etuja positiivisesti porrastettaessa lasten kasvatukseen aikaa ja rahaa käyttäneet saavat oikeudenmukaisen korvauksen työstään ja jatkuvuuden ylläpidosta. Näin toimitaan monissa valtioissa.
Ranskassa molemmat vanhemmat saavat kolmannesta lapsesta 10 prosentin korotuksen eläkkeeseensä ja täydelle eläkkeelle voi siirtyä nuorempana. Julkisella sektorilla kolmannesta lapsesta alkaen saa ylimääräisen viiden prosentin korotuksen eläkkeeseen.
Kansantalouden tilinpito ei huomioi kotityön arvoa. Näin todellisesta bkt:stä puuttuu kolmannes, vuositasolla 100 miljardia euroa. Osa kotityöstä on erittäin tuottavaa lastenhoitotyötä. Jokainen lapsi tuottaa 4,4 miljoonan euron lisäarvon. Väite, että vanhemmat pitäisi siirtää palkkatyön piiriin, on työn tuottavuuden ja jatkuvuuden osalta virheellinen. Lastenhoitotyön arvon tunnustaminen ja kompensoiminen on yleinen etu.
Reilun eläke-etuuden myöntäminen lapsia huoltaneille ei aiheuta kustannuksia, sillä jokainen lapsi työurallaan ylikompensoi hoitokulunsa. Lasten hoidosta myönnetyllä eläke-etuudella on reaalivakuus, joka koituu kaikkien hyväksi. Kansan tahto ja talouden etu edellyttävät lasten ja lastenhoitotyön lisäystä.
Eläkkeiden porrastus huollettujen lasten lukumäärän mukaan lisää tasa-arvoa varsinkin naisten osalta. Se ratkaisee perheen koti- ja palkkatyön välistä näennäistä ristiriitaa. Uudistus on reilu vapaaehtoisesti tai muutoin lapsettomille, sillä heidän ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jättäytymisestä muiden huoltamien jälkipolvien varaan. He voivat sijoittaa lasten huoltamisesta säästämänsä varat eläketurvaansa.
Eläke-etujen porrastus tukee kansalaisten tahtoman lapsiluvun saavuttamista. Näin autamme yhteiskuntaa julkisen talouden alijäämän taittamisessa ja elinvoiman ylläpidossa. Lapsiperheitä ja kestävyyttä ylläpitävää periaatetta on sovellettava myös verotuksessa.