Laskiaisen jälkeen alkanut paastonaika ei luterilaisuudessa juuri näy suurena ruokatapojen muutoksena. Hiljentymistä, rauhoittumista ja elämäntapojen kohtuullisuutta suositellaan kyllä myös luterilaisessa kirkossa. Yksi lähestymistapa paastonaikaan on ekopaasto.
– Voi kokeilla sellaisia muutoksia omiin elämäntapoihin, jotka sitten auttavat ympäristöä ja ilmastoa. Ihmiset ovat kokeneet, että omia elämäntapoja muuttamalla voidaan vaikuttaa, tiivistää Ilkka Sipiläinen, evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallituksen ympäristön ja kestävän kehityksen asiantuntija.
Ekopaaston vinkkilista sisältää kotikäyttöön soveltuvia suosituksia: vähennä sähkönkulutusta, kävele ja suosi joukkoliikennettä, pidennä tavaroiden käyttöikää korjaamalla ja huoltamalla, vältä ruokahävikkiä ja suosi kasvispainotteista ruokaa.
– Ekopaasto-kampanja aika paljon tapahtuu netissä. Seurakunnat myös järjestävät tapahtumia, kertoo Sipiläinen.
Facebookissa ekopaaston seuraajia on Sipiläisen mukaan nykyisin noin 8 000. Kirkkohallituksen teettämän seurannan mukaan kampanja tavoitti viime vuonna noin 415 000 henkilöä sosiaalisen median eri kanavissa.
"Kirkolle sopiva lähestymistapa"
Ekopaastoa vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012, keskeisenä yhteistyökumppanina Suomen ympäristökeskus.
– Mietittiin, mikä olisi kirkolle sopiva lähestymistapa. Paastonaika ja elämäntapojen muuttaminen vaikutti sellaiselta. Kirkolle on luontevaa puhua pääsiäispaastosta, joka kestää tuhkakeskiviikosta pääsiäispäivään.
Ekopaaston kotisivuilla muistutetaan, että ekopaasto ei korvaa paastoperinnettä, vaan rohkaisee kohtuuteen ja kutsuu vahvistamaan luontosuhdetta.
– Kristillinen paasto hiljentymisineen on vielä laajempi asia. Ekopaasto tuo kristilliseen paastoperinteeseen ja pääsiäisen odotukseen uutta sisältöä, joka liittyy ihmisten kysymyksiin tänä aikana, muotoilee Sipiläinen.
Noin 50 seurakunnalla on ympäristödiplomi
Ekopaasto ajoittuu pääsiäisen edelle, mutta arkielämässä Suomen evankelisluterilaisen kirkon ympäristöjärjestelmällä on ikää parikymmentä vuotta. Siihen liittymällä seurakunta ryhtyy tavoittelemaan kirkon ympäristödiplomia.
– Käytännössä kaikki suurimmat seurakunnat ovat mukana ja myös pienempiä. Meillä on arvioitu, että suurin osa kirkon jäsenistä on sellaisissa seurakunnissa, jotka ovat järjestelmässä mukana. Toisaalta on paljon pienempiä seurakuntia, jotka eivät ole mukana, kertoo Sipiläinen.
Tavoitteisiin kuuluu muun muassa luopuminen öljylämmityksestä ja fossiilisilla polttoaineilla tuotetusta sähköstä vuoteen 2025 mennessä. Seurakunnille suositellaan myös luopumista sellaisista kiinteistöistä, joilla on niukasti käyttöä.
– Kaikki seurakuntien toiminta käydään läpi. Kiinteistöt ovat ilmastovaikutuksiltaan merkittävimmät, kertoo Sipiläinen.
Lisäksi tarkastellaan liikkumistapoja, ruokatarjoiluja sekä metsä- ja maaomaisuuden käyttöä. Esillä on myös kirkon osuus ympäristövalistuksessa. Ympäristökasvatus on nykyään osa muun muassa rippikoulua.
Kirkon ympäristödiplomin on tähän mennessä saanut viitisenkymmentä seurakuntaa tai seurakuntayhtymää, muiden muassa Helsingin, Vantaan, Turun, Vaasan, Tampereen, Lahden, Joensuun, Jyväskylän, Oulun, Rovaniemen, Porvoon ja Mikkelin seurakunnat.
Luterilaisten seurakuntien omistamaa metsää on Suomessa kaikkiaan yli 160 000 hehtaaria, mikä on noin 0,7 prosenttia koko maan metsistä. Metsä on toisaalta tulonlähde, toisaalta sitä pitäisi suojella tai ainakin käyttää kestävällä tavalla.
– Se on semmoinen kysymys, jota kaikki metsänomistajat joutuvat miettimään, sanoo Sipiläinen.
– Joillekin syrjäseudun seurakunnille, joilla on paljon metsää ja toisaalta seurakunnassa vähän ihmisiä, metsällä on suuri taloudellinen merkitys. Ohjeilla ja periaatteilla seurakuntia on pyritty tukemaan ja vähän ohjaamaan.
Luontoliiton metsäryhmä ja Suomen evankelisluterilainen kirkko käynnistivät hiljattain yhteistyön seurakuntien metsien monimuotoisuuden kartoittamiseksi ja metsien suojelun edistämiseksi. Luomakunnan metsät -hankkeessa seurakunnat voivat tilata Luontoliitolta koulutetut vapaaehtoiset tekemään metsäkartoituksen ja antamaan neuvontaa metsiensuojelussa.
Osana kirkon ympäristöjärjestelmää seurakunnille on laadittu metsäsuunnitelmien kilpailutusohjeet. Kilpailutusohjeissa kiinnitetään huomiota muun muassa metsän virkistyskäyttöön sekä siihen, miten tarjouspyynnössä huomioidaan metsän hiilitase ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen.