Merilappilaissynnyttäjiä on nöyryytetty. Lapin keskussairaalasta (LKS) kerrotaan ristiriitaista tietoa merilappilaisäitien oikeudesta synnytyspaikan valinnan suhteen. Uutisessa (LK 3.1.) annettiin ymmärtää heti sen jälkeen, kun Länsi-Pohjan keskussairaalassa on laitettu lappu luukulle synnyttäjille, että valinnanvapautta ei olisi.
Ihmiset hermostuivat. Tästä seurasi selittelyä, asiatiedon korjaamista ja lisää selittelyä. Jos jokin asia vaikuttaa oudolta, se on sitä. Jos pitää lähteä sanomisia selittelemään, ollaan jo menetetty luottamus.
Virkavastuu kuuluu hyvän hallinnon takeisiin ja siitä on pykälät perustuslaissa. Ihmisillä on oikeus perusoikeuksien turvaan. On kyse ihmisoikeuksien toteuttamisesta. Kaikessa julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia.
Synnyttäjällä on oikeus valita synnytyspaikka. Se valitaan yleensä paikan läheisyyden perusteella. Länsi-Pohjassa se on yleensä Oulu eli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue. Sinne on myös kulkeminen turvallisempaa. Kun synnytyksen aika tulee, näillä seikoilla on merkitystä.
Jouluevankeliumin vertauksin voidaan lausua, että kun synnyttämisen aika tuli, lapsi kapaloitiin ja pantiin seimeen, kun äidille ei ollut sijaa majatalossa. Kapaloidaanko merilappilainen vauva valottomalla taipaleella, kapealla tiellä, ulkomaisten rekkojen liukastelemilla urilla? Ei.
Perheet saavat valita heille sopivan synnytyssairaalan. Suomessa jo EU-tasollakin on voimassa valinnanvapaus. Laitetaanko Lappiin tulevat ulkomaiset turistit kotiin, kun he kolkuttelevat sairaalan ovea? Ei laiteta.
Nyt puhutaan tasa-arvosta – naisten ja miesten tasavertaisesta kohtelemisesta lain edessä. Suomi on tasa-arvon kärkimaa. Olemmeko sote-uudistuksen myötä todella menossa ajassa sata vuotta taaksepäin, jolloin äitejä, imeväisiä ja muuten haavoittuvassa asemassa olevia kohdellaan toisen luokan kansalaisina?
Tässä puhutaan asenne- ja tasa-arvokysymyksestä. Ei ole kyse vain yhden ylilääkärin sanomisista. Asenneilmapiiri on kylmentynyt. Kun raha ratkaisee, äitejä, perheitä ja lapsia ei pidetä yhtä tärkeinä kuin taloutta. Se, että talous on väline eikä itseisarvo, on unohdettu.
Väki vähenee, lapsia syntyy liian vähän. Äiteihin, lapsiin ja perheisiin pitää panostaa. Miten käy, jos alati kasvavassa vanhustenhoidossa ilmenee samanlaista ristiriitaisuutta lakien ja asetusten tulkinnan suhteen?