Sote-uudistus kulkee kuten isot uudistukset yleensä. Muutoskustannukset ovat suuret, palveluiden keskittymisen uhka todellinen ja talouden haaste iso. Työvoimapula ja henkilöstön siirtyminen ostopalveluyritysten palkoille on lisännyt taakkaa. Mitkä olivatkaan uudistuksen alkuperäiset tavoitteet?
Tyypillisesti uudistuksen alkuvaiheessa yritetään täyttää kaikki aiemmin toteutumatta jääneet tarpeet. Toiveiden tynnyrit avataan, tätä vain harvat yrittävät vastustaa. Seurakuntien fuusioissa eräs lääninrovasti kuvasi tilannetta ”lopun ajan tuhlaukseksi”.
Uusia vakansseja on perustettu liian helposti. Miten kunnat ja sairaanhoitopiirit ennen pärjäsivätkään ilman niitä? Johdon ja esihenkilöiden palkat ovat nousseet. Poliisihallinnon uudistuksessa tavoitellut säästöt katosivat esihenkilöiden palkkoihin – periaatteella suurempi organisaatio ja budjetti, enemmän alaisia, lisää vastuuta, lisää palkkaa.
Organisaation moniportaisuus ja laajuus tuo toimintaan hallitsemattomuutta. Keskitetty linjaorganisaatio voi jopa rikkoa paikallisia yhteistyömuotoja ja integraatiota. Palvelualueiden paikallistuntemusta pitää hyödyntää enemmän.
Lapin hyvinvointialueella ei ole ollut riittäviä oman tuotannon mittareita, joiden perusteella ratkaisuja voidaan tehdä. Päätöksenteko voi jäädä arvailujen ja edunvalvonnan varaan. Yksityissektorin mittareista voisi ottaa mallia.
Sote-keskukset ovat peruspalveluiden runko, jotenkin palvelut pitää tuottaa. Digi- ja liikkuvat palvelut eivät voi korvata kaikkea, vaikka voivatkin tuoda joitain palveluita sote-keskusta lähemmäksi.
Palveluverkon muutoksissa elinvoima kasvaa siellä, minne keskitetään ja vähenee siellä, mistä leikataan. Terveyskeskus, jonka kiinteistö on jo maksettu ja potilaat siirtyvät kaupunkeihin, ei synnytä säästöjä, ellei työn tuottavuus kasva. Skaalaetujen tutkimusten mukaan optimaalinen terveysaseman väestöpohja on 10 000 asukasta. Tätä isommat asemat eivät lisää tuottavuutta, koska ala on työvoimavaltainen. Pitkien etäisyyksien takia pienempiäkin tarvitaan.
Sote-keskusten ja -asemien lisäksi pitää turvata Ivalon päivystys sekä Rovaniemen ja Kemin sairaaloiden 24/7-yhteispäivystykset. Hyväksi koetut Mehiläisen digipalvelut ovat laajennettavissa.
Kaikki puolueet ovat olleet 2000-luvulla sote-uudistuksia räätälöimässä. Nyt ei ole tärkeintä selvittää syyllisiä, vaan turvata palveluiden laatu ja saatavuus.
Hallituksen tulee nousta kiistojen yläpuolelle. Miljardisäästöjä ei saada aikaan tuottavuutta lisäämällä parissa vuodessa. Ilman alueiden lisärahoitusta palvelut keskittyvät ja saatavuus murenee. Suomalaisten terveys heikkenee ja elinaika lyhenee. Toivon viisautta ja nöyryyttä hallitukselle.
Kirjoittaja on aluevaltuutettu (kesk.) ja Lapin hyvinvointialueen hallituksen jäsen.