Nopea velkaantuminen huolestuttaa suomalaisia syystäkin. Voimme Euroopassakin nähdä, kuinka valtioiden ylivelkaantuminen tekee ikävää jälkeä palveluiden ja ihmisten ostovoiman kannalta.
Jos valtiolla on liikaa velkaa, kasvaa löysän rahapolitiikan aiheuttama inflaatiouhka pienestä peikosta suureksi möröksi. Suomen nykyisellä velkatasolla mahdollinen kahden prosenttiyksikön nousu korkotasossa tarkoittaa kolmen miljardin euron kasvua vuosittaisissa korkomenoissa. Kolme miljardia on enemmän kuin mitä ensi vuoden talousarviossa on varattu esimerkiksi puolustusvoimien ja poliisin toimintaan – siis kaikkiin näihin menoihin yhteensä.
Mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset tahtoisivat jo nähdä lopun velkarallille. Pääministeri Marinin punavihreä hallitus tarjoaa kuitenkin ensi vuonnakin kovaa kyytiä valtion velkaantuessa lähes seitsemän miljardia euroa lisää.
Velkaa hallitus siis osaa ihan todistetusti ottaa. Mutta miten on muun päätöksenteon laita?
Työllisyyspäätökset hallitus tuuppasi jälleen hamaan tulevaan. Tällä menolla talouden noususuhdanteen tuoma satokin uhkaa jäädä korjaamatta, kun tavoitteet eivät ole sillä hehtaarillakaan, jonne hallituksen pitäisi yrittää tähdätä.
Työllisyyden hoidossa karkeana nyrkkisääntönä voidaan ajatella, että yksi prosenttiyksikkö työllisyysastetta ylöspäin parantaa julkisen talouden tasapainoa lähes miljardilla eurolla. Vielä julkisen talouden vahvistumistakin olennaisempaa on se, että jokaista tilastoihin kirjautuvaa prosenttiyksikköä kohti pääsee 30 000 ihmistä kiinni työpaikkaan. Se tarkoittaa 30 000 konkreettista mahdollisuutta kohentaa ihmisen omaa ja läheistensä elämää.
Työllisyystoimien tavoite hallituksella on vaikuttavuudeltaan vain sadan miljoonan euron luokkaa. Se on käsittämättömän kunnianhimoton, koska talouden nopean kasvupyrähdyksen aikana tavoitteen tulisi olla vähintään kymmenkertainen. Vanha viisaus on, että silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Kysymys hallitukselle kuuluukin, milloin työllisyyttä parantavia päätöksiä oikein kannattaa tehdä, jos ei nyt?
Hallitus vaikuttaa hitaalta tekemään Suomen kannalta elintärkeitä päätöksiä, mutta varsin nopealta jo tehtyjen päätöstensä perumisessa. Tältä osin on nähty monta sekavaa näytelmää. Pienikin sosiaalisen median paine näyttää saavan hallituksen käyttämään käsijarrua epäsuosion pelossa.
Kokoomus puolestaan luottaa siihen, että suomalaiset haluavat linjakasta politiikkaa. Tulemme esittämään vaihtoehtobudjetissamme jämäkät, konkreettiset keinot siihen, miten työllisyys ja ostovoima saadaan kasvuun, valtion velkaantuminen taittumaan ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudennäkymät jälleen kirkkaiksi.