Hallitusneuvotteluiden pahin kriisi ratkaistiin viime lauantaina, kun rkp:n ryhmä hyväksyi muiden puolueiden maahanmuuttoa ja ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevat isot linjaukset. Viisi kokonaista neuvottelupäivää menivät muilta pöydiltä hukkaan tätä ratkaisua odotellessa.
Kuten hallitusneuvotteluiden vetäjä kokoomuksen puheenjohtaja Orpo on sanonut, niin tämä ei ollut voitto yhdellekään puolueelle, vaan kaikkia vähän harmittaa. Kykyä kompromisseihin tarvitaan, jotta Suomeen saadaan toimiva hallitus.
Edessä on kuitenkin vielä monia vaikeita asioita, eikä vähiten oman pöytäni sotea koskevissa neuvotteluissa. Julkisten menojen kuuden miljardin säästöt pelottavat jo monia tahoja, vaikka neuvotteluiden sisältöä ei ole julkisuuteen avattu vielä ollenkaan, eikä niitä ole tarkoitus avatakaan, ennen kuin kaikki on valmista. Mitään ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu.
On totta, että säästöjä haetaan tiheällä kammalla ja eri vaihtoehtoja pyöritellään kaikissa pöydissä. Ministeriöiden virkamiehiltä pyydetään monenlaisia selvityksiä ja laskelmia. Nämä asiakirjat ovat julkisia ja on luonnollista, että ne mediaa kiinnostavat. Sitä mukaa kun nämä pyydetyt asiakirjat saavat mediahuomioita, kiihtyy eri tahojen pelko tulevaisuudesta ja mahdollisista omaan sektoriin kohdistuvista leikkauksista.
Suomen budjettitalouden menot ovat paisuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 54,6 miljardista 83,5 miljardiin euroon. Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus on tällä hetkellä noin 23 miljardia euroa vuodessa ja sen on ennustettu kasvavan 30 miljardiin vuoteen 2030 mennessä.
Valtiontaloudessa on joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty alijäämää eli kulutettu enemmän kuin mihin olisi ollut varaa. Eletty velaksi. Pahimmat velkavuodet sijoittuvat edelliseen neljään vuoteen.
Vuonna 2019 velkaa oli 106 miljardia ja viime vuonna jo 141 miljardia. Inflaatio laukkaa ja korot nousevat. Kuluttajien ostovoima on romahtanut. Näiden faktojen varjossa on seuraavan hallituksen taakka kova. Suomi on nostettava suosta ja talous saatava oikeille raiteille.
Nyt on tärkeää tehdä kauaskantoisia ratkaisuja, ja toivoa, että seuraava hallitus ei ensi töikseen peru niitä. Ideologia ei saa mennä järjen ja realismin edelle. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että hallituskumppaneiden välinen luottamus ja yhteisymmärrys säilyvät hyvänä koko kauden. Sitä luottamusta rakennetaan jo neuvotteluiden aikana.