”Tunturituulien kera kuljet, edessäs selkosten outo maa, nuotion lämmössä silmäs suljet ja Iiron laulelin saat nukahtaa”. Näin kuuluu Heikki Yli-Tepsan kauniin laulun sanat. Mitään muuta paikkaa maailmassa en voisi kutsua kodikseni. Me lappilaiset tiedämme mikä helmi tämä maakunta on, sitä ei tarvitse meille vakuuttaa kenenkään toisen taholta. Maakuntaidentiteetti on harvinainen vahvuus koko maailman mittakaavassa.
Lappi pärjää hyvin omilla vahvuuksillaan. Kaikilla mittareilla maakuntamme on Suomen talouden veturi. Metsät, malmit ja matkailu ovat jo pitkään olleet vahvuutemme ja näiden vahvuuksien hyödyntäminen kestävällä tavalla on edelleen maakuntamme menestyksen tae.
Lapin matkailun kasvu takoo hurjia lukuja ja tuleva talvi tulee täyttämään jälleen kaikki Lapin majoituspaikat. Tätä hyvää riittäisi myös Meri-Lappiin saakka. Toivoisin vastakkainasettelun sijaan maakunnan sisäistä yhteistyötä, jossa esimerkiksi Kemin lentokenttä pääsisi mukaan kasvun lukuihin. Yhteydet nimittäin ovat Meri-Lapin teollisuudelle elintärkeät.
Kemin Ajoksen sataman merkitys on meille entistäkin suurempi turvallisuuspoliittisen tilanteen muutoksen myötä. Tämän Lapin sataman merkitys tulee nähdä myös etelässä. Malmit ja metsäteollisuuden tuotteet kuljetetaan nimenomaan Ajoksesta. Tähän voimme lisätä puolustusyhteistyöhön tarvittavaa kalustoa ja ja tarvikkeita.
Tulemme tekemään parhaamme historiallisen Pohjoisen ohjelman parhaassa mahdollisessa toteutumisessa. Lappi on paikka, mistä Suomella on maayhteys länteen ja tarvittaessa Norjan satamiin. Turvallisuuden ja huoltovarmuuden, yhdessä teollisuuden ja kasvualojen kanssa, tulee olla tärkeimpiä kriteereitä liikenneinvestoinneissa. Seuraava tavoitteemme tulee olla henkilöliikenteen avaaminen Torniosta Ruotsin puolelle.
Onko maallemme tahtoa realisoida Lapin mahdollisuudet? Keskeinen hallitusohjelman tavoite on luvituksen sujuvoittaminen. Tämä on usein pullonkaula investointien toteutumiselle. Toinen merkittävä haaste liittyy rahoitukseen. Rahoituksen haasteet koskettavat niin pieniä, kuin keskisuuria yrityksiä. Tähän täytyy löytyä uusia ratkaisuja myös Finnveran kanssa.
Mistä löydetään yhteistä tekemistä ja tahtoa? Raja-esteistä ja työvoimapulastakin on puhuttu jo vuosikaudet. En usko, että työvoiman haasteet ratkeavat odottamalla että valtio ratkaisee ne. Uskon siihen, että tehemmä ite.
Maakunnallisen monipuolisen koulutuksen lisäksi tarvitaan yhteistyötä yritysten kanssa. Työntekijät pitää ”hakea”. Mikä tähän kokoava taho voisi olla? Siihen en osaa vielä vastata. Maakunnan imagon vahvistaminen on tärkeää. Lapissa on hyvä elää, tehdä työtä, nauttia luonnosta ja turvallisesta elämästä.
Lapin hyvinvointialueen ongelmat ratkeavat vain yhteisen tahdon löytymisellä. Hyvinvointialueen organisaatiota on kyettävä tarkastelemaan uudelleen. Johtajien palkkatasoja on kyettävä maltillistamaan ja turhat ryhmärahat lopettamaan. Jälkiviisastelu on tarpeetonta, mutta jo vuonna 2019 kirjoitin, että olisimme tarvinneet Lapin oman soten. Vastustin kiivaasti tätä nykyistä sote-mallia. Nyt on kuitenkin tehtävä se mitä voidaan.
Arktisuus teemana ansaitsee aivan oman kirjoituksensa. Siitä lisää myöhemmin.
PS. Heikki Yli-Tepsan Lapille tulisi valita uudeksi maakuntalauluksi.