Tornion vuosikymmenet, osa 35: 1960-luku
Tornion kaupungin asema rajakaupunkina on aiheuttanut sen, että on voitu käyttää kahden valtakunnan palveluja. Vaikutukset ovat ulottuneet myös kaupankäyntitottumuksiin.
Rajakauppaa suitsittiin pitkään tuontirajoituksilla, joita asukkaat parhaansa mukaan yrittivät kiertää. Vilkkaimmillaan salakuljetus oli poikkeusaikoina, kuten toisen maailmansodan jälkeen. Enimmäkseen se oli ns. joppausta: tavaraa tuotiin pieniä määriä omaan käyttöön. Myös ammattimaista salakuljetusta esiintyi.
Etenkin kahvi oli suosiossa vuoteen 1954 saakka, jolloin sen säännöstely Suomessa loppui. Myöhemmin kahvia haettiin Haaparannalta hintaeron vuoksi, mutta säännökset rajoittivat yhä laillista tuontia. Torniolaiskauppiaat eivät pitäneet kahvia varastossa: sitä ostettiin Suomesta vain silloin, kun kahvi sattui loppumaan sateella, eikä sitä ei viitsitty lähteä Haaparannalta hakemaan. Myös kauempaa Suomesta käytiin Ruotsissa ostoksilla varsinkin Suomen itsenäisyyspäivänä, jolloin kaupat olivat auki naapurimaassa.
Merkittävän muutoksen sai aikaan Suomen 1967 toimeenpanema devalvaatio, jossa markan ulkoista arvoa alennettiin 30 prosentilla. Yhdellä kruunulla oli aiemmin saanut runsaan 60 pennin edestä tavaraa, mutta devalvaation jälkeen yli 80 pennillä.
Seurauksena oli vuosia kestänyt ruotsalaisten ostoryntäys rajan yli. Sanottiin, että kauppaa käytiin joka päivä kuin aikaisemmin markkinapäivinä. Tornioon perustettiin suuria kauppahalleja, joista ruotsalaiset kävivät ostamassa etenkin lihaa, tekstiilejä ja alkoholia. Ostosmatkaajia kävi jopa lähes 300 kilometrin päästä Skellefteåsta.
