No Time To Die
Ensimmäistä James Bond -kirjaa suunnitellessaan Ian Fleming mukaili tunnettua luonnehdintaa ensimmäisestä maailmansodasta: hänellä oli mielessä vakoojajännäri, joka olisi päätös kaikille vakoojajännäreille.
Vaikka James Bond vielä palaakin, viimeinen Daniel Craigin tähdittämä elokuva on välitilinpäätöksen paikka.
Craigin 007-debyytti, Casino Royale (2006), oli aiheesta kehuttu uusi alku paikoillaan polkevalle sarjalle.
Seuraavissa elokuvissa palailtiin vanhoille laduille niin hyvässä kuin pahassakin: paluun tekivät Q härveleineen, miespuolinen M, Moneypenny, arkkikonna Blofeld.
No Time To Die ei laduista piittaa vaan rysäyttää uusille reiteille, vaikka perinnetietoisena pysyykin.
Bond ei epäröi näyttää tunteitaan
James Bondin eläkepäivät häiriytyvät, kun vaarallinen taudinaiheuttaja karkaa laboratoriosta (jopa jotakin). Keikkaa saapuvat tarjoamaan niin uusi 007-agentti Nomi (Lashana Lynch) kuin vanha CIA-kontakti Felix Leiterkin (Jeffrey Wright).
Lähtökohta voisi olla vanhemmastakin seikkailusta, mutta radikaalia on nyky-Bondin emotionaalisuus. Bond ei epäröi näyttää tunteitaan, joita repii moneen suuntaan etenkin naisystävä Madeleine Swann (Léa Seydoux).
Tarinan naiset eivät ole Bondin valloitettavissa. Ana de Armasin hempukkamainen agenttiharjoittelija päihittää Bondin hauskasti niin martininjuonnissa kuin taistelussakin.
Kaikin puolin menoa ei ole päivitetty. Koomisen tohelo venäläistutkija (David Dencik) ja toinen toistaan kummallisemmin vammautuneet pahikset, heidän joukossaan Rami Malekin tulkitsema perivihollinen, ovat kuin camp-henkisimmistä elokuvista.
Äimistyttäviä juonenkäänteitä
Kolmea tuntia lähenevä kesto ei sinänsä ole ongelma. Kuitenkin esimerkiksi Bondin ja Leiterin rennossa bromanssissa on liikaa tyhjäkäyntiä.
Rytmitys, jännitys ja koko elokuvasarjan mittakaavassa äimistyttävät juonenkäänteet ovat silti hyvässä tasapainossa. Tyylilaji vaihtelee viileästä teknotrilleristä retroon superroistofantasiaan.
Joissain arvioissa No Time To Die on leimattu korrektiudessaan laskelmoiduksi.
Eipä satojen miljoonien spektaakkeleita ole ennenkään laskelmoimatta tehty. Nyt vain otetaan huomioon aiempaa laajempi katsojakunta.
Varman päälle pelaamisesta uusinta Bondia ei voi syyttää.
