Philip Teir: J&B Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta. Otava 2023.
Kolmisen vuotta sitten edesmennyt Jörn Donner (1933–2020) on kulttuuripiireissä edelleen kuumaa kamaa, sillä kuoleman jälkeen hänestä on tehty ja ilmestynyt sekä uutuuskirjoja että uusia tv-ohjelmia. Kirjoista viimeisin on suomenruotsalaisen toimittaja Philip Teirin teos, jonka hän on osittain yhdessä laatinut Donnerin viimeisen puolison Bitte Westerlundin (s.1960) kanssa.
Teir yritti tehdä Donnerista kirjaa jo hänen elinaikanaan, kuten monet muutkin, mutta kohde oli päättäväisen kielteinen todeten, että hänen kuoltuaan saa kirjoittaa hänestä ihan mitä tahansa, mutta hän ei itse halua olla enää mukana.
Samantapaisia vastauksia hän antoi monille muillekin, jotka olivat halunneet tehdä haastattelukirjoja. Hän mainitsee, että Tuomas Enbuske tuli pyytämään lupaa oikein kustantajan ja tämän ison rahapussin kanssa, mutta ei syntynyt kirjaa silläkään keinoin.
Philip Teir oli ovelampi, hän hiipi Donnereille keittiön kautta ja houkutteli mukaansa kirjan tekoon Bitte Westerlundin, joka oli itsekin kiinnostunut tämäntapaisen kirjan teosta. Heidän yhteistyönsä näyttikin sujuvan oikein hyvin, kunnes Bitte alkoi epäillä.
Häntä kiehtoivat kovasti Jörnin naissuhteet, erityisesti sellaiset, joista mies itse ei ollut puolisolleen puhunut mitään. Bitte soitteli näille naisille ja tutustui heihin ja Teir kirjoitteli mitä irti sai.
Kokonaisuus ei kuitenkaan tyydyttänyt Bitteä ja hän arveli, että voisi jättäytyä pois koko kirjahankkeesta, jolloin Teir voisi kirjoittaa sen loppuun ilman häntä oman mielensä mukaan.
”Tuntuu kuin kirjoittaisit jotain muuta kirjaa, kirjoitat pikemminkin Jörnistä ja hänen muista naisistaan. Sen kirjan voit kirjoittaa, jos tahdot”, sähkötti Bitte Teirille.
Näin ilmeisesti myös tapahtui, sillä kirjan loppuosa muuttuukin melkein vain haastatteluiksi, joita Teir tekee Donnerin sukulaisista ja ystävättäristä, rakastetuista ja elämänkumppaneista. Haastattelujen kautta hän antaa kirjassaan puheenvuoroja myös Donnerin elossa oleville lapsille, jotka haluavat puhua isästään tai äidistään.
Suurin osa haastatteluista julkaistaan nopealla kysymys/vastaus -periaatteella, mikä jättää lukijan hieman ymmälle: tuliko Teirille kiire saada kirja valmiiksi ennen kuin Bitte kieltää koko julkaisun. Tältä hieman tuntuu.
Teirin kirjoittaessa Bitte käy hanakasti läpi Jörnin naissuhteita päiväkirjojen ja sähköpostiviestien kautta, joista kaikista hänellä ei ole ollut tietoakaan, joistakin ei aavistustakaan.
Erityisen ongelmalliseksi muodostuu Australiassa asuva henkilö H. jonka Bitte sitten myöhemmin tapaakin ja joka on ollut Jörnin pitkäaikaisin kumppani eli suhde on jatkunut 50 vuoden ajan.
Lukijalle kirjasta ei jää kovinkaan paljon uutta sillä liki kaikki Teirin kirjan ”paljastukset” on Bitte kertonut – tai ne ovat muuta kautta levinneet lehtiin. Syksyn kirjallinen kohupaukku laukeaa siis itsestään omia aikojaan ja jää tältä osin suutariksi.
Kirjan kiintoisimpia kohtia ovat lopulta lausahdukset, joita lapset antavat kokemuksistaan Donnerin perheen lapsina. Nuoremmat lapset muistavat isän erityisesti ankarana kurin pitäjänä, nukkumaan piti mennä kello 21, mutta kun isä oli poissa, antoi äiti armonaikaa valvomiseenkin.
Kirjassa käydään jollakin tavalla läpi Donnerin kolme avioliittoa ja pitkäaikainen suhde Harriet
Anderssoniin, jonka kanssa myös Bitte ystävystyy.
Kaikesta käy oikein hyvin ilmi, että Donner ei erityisemmin viihtynyt politiikassa, mutta jostain kumman syystä halusi olla kuitenkin mukana ja havitteli kulttuuriministeriksi siinä onnistumatta. Eduskunnassa ollessaan hän viihtyi enemmän saunassa ja lehtien lukusalissa kuin suuressa salissa.
Donner oli Ingmar Bergmanin suuri ihailija ja vaikka teki paljon Ingmarin eteen ei koskaan ystävystynyt hänen kanssaan. Kirjassa todetaan, että Donneria ei kutsuttu Bergmanin hautajaisiin: he eivät olleet niin hyviä ystäviä.
EU-kausi ja aika Suomen pääkonsulina USA:ssa saavat myös oman sijansa. Pääkonsulina Jörn ei viihtynyt yhtään, poti yksinäisyyttä, kun sen sijaan Bitte-rouva hääräili mielellään juhlissa ja touhusi viran tuomissa tehtävissä enemmän kuin pääkonsuli itse, joka haikaili myrtyneenä takaisin Suomeen.
Kirjan lopussa kerrotaan myös Jörnin itsensä laatimat ohjeet hautajaisiaan varten. Lopun toive viinatarjoilusta muuttui hienoiksi dry martineiksi.
Voi olla, että Bitte-vaimo kirjoittaa vielä omat muistelmansa, sillä Teirin mukaan ”Bitten etsivätoimisto” jatkaa yhä työtään jörnologian parissa eikä lopulta kirjan nimikään saa sisällöstä juuri katetta..
Hän mainitsee kirjan lopussa, että tavallaan Bitten ja Jörnin avioliitto ei ole vieläkään päättynyt, vaan jatkuu edelleen. Ilmeisesti ainakin niin kauan kuin tutkimukset jatkuvat.