Minulla on kokemusta ammattiyhdistystoiminnasta työpaikkatasolla, parhaillaan on menossa toinen kierros luottamusmiehenä. Toiminnassani näen aitiopaikalta sen, millaista työpaikan kehittäminen on yhdessä työnantajien kanssa. Toiminta ei näy riitelynä, vaan asioita edistetään sovussa kaikkien parasta ajatellen.
Päättäjien keskusteluissa ay-toiminnan leimaaminen kuulostaa 30-lukulaiselta ajattelulta – "pistetään työväki nyt kerralla ruotuun".
Työpaikkatasolla ay-toiminta on arjen ongelmien ratkaisua yhteistyössä työnantajan kanssa. Toimiiko arjen perehdytys? Ovatko työohjeet kunnossa? Saako joku tasapuolisesti perhevapaita? Nämä kaikki ovat kaukana ay-mafiatoiminnasta, josta julkisuudessa puhutaan.
Sen sijaan keskustelun on vallannut talouden zombipuhe, jolloin työntekijä nähdään välttämättömänä pahana. Hänet voidaan rationalisoida pois yt-toiminnassa ja hänen työoloja voidaan heikentää ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudella. Tämä on ylätason puhetta, joka on kaukana työpaikan arjesta ja sen kasvavista ongelmista.
Kasvattamalla eriarvoisuutta ei luoda yhtään työpaikkaa lisää. Palatkaa neuvottelupöytään ja keskustelkaa siitä, miten työelämää voidaan rakentaa paremmaksi.