Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ay-lii­ke ajas­taan jäl­jes­sä

Jouni Kurttio vastusti (LK 1.2.) kaikkia Suomen hallituksen esityksiä. Sanavalinnat olivat kuin 1970-luvulta, kirjoituksessa toistui porvari-sana useampaan otteeseen.

Elääkö ay-liike enää tätä päivää? Vastakkainasettelua syvennetään lakkoilulla, josta kärsivät niin kansalaiset kuin työnantajatkin, joille asia ei kuulu missään muodossa.

Hallituksen esittämät välttämättömät uudistukset eivät ole niin radikaaleja kuin ay-liike ja vasemmistopuolueet antavat ymmärtää. Hyvää polttoainetta politiikan tekemiseen ne kyllä sisältävät.

Olemme eläneet yli varojen yli 15 vuotta. Taloutemme kehitys on surkealla tolalla, velkaa otetaan kymmenen miljardia vuosittain. Pitäisi esittää edes vaihtoehto nykymenolle. Olemme jättämässä lapsillemme konkurssikypsän valtion. Sitäkö haluamme?

Poliittiset lakot ovat mennyttä aikaa.

Kyse on pohjimmiltaan vallasta. Ay-liike ja vasemmisto ovat menettäneet viime vuosikymmeninä ison osan jäsenistään ja kannattajistaan.

Poliittiset lakot ovat mennyttä aikaa, mikä on ymmärretty verrokkimaissamme aikoja sitten. Meidän pitäisi kansakuntana olla huolissaan maineestamme. Kuka tänne haluaa investoida, jos koko Suomi voidaan laittaa kiinni vain siksi, että meillä on demokraattisesti valittu ”porvarihallitus”?

Toki asioista pitäisi voida neuvotella. Hallitusta syytetään selkävoiton tavoittelusta. Samaa hakee ay-liike, kun se uhkailee yleislakolla. Voi aikoja voi tapoja.

Kurttion kielikuvat tulevat jostain menneisyydestä. Näillä ulostuloilla ei rakenneta yhteistyötä ja yksituumaisuutta. Pitäisi ottaa mallia Ruotsista, missä nämä asiat ja sopimisen kulttuuri ovat pidemmällä. Vastaantuloa ja neuvotteluhalukkuutta pitäisi harjoitella enemmän molempien osapuolien.

Eero Tuokila