Olen 81-vuotias, yhteiskunnallisesti aktiivinen, osallistuva kansalainen. Yhteiskunnallinen muistijälkeni alkoi Korean sodasta 1950. Asevelvollisuuteni suoritin Vaasan jääkäripataljoonassa 1962–63.
Sotilasvalan vannoin Vaasan kirkossa kristillisten oppien mukaisesti. Olin jo eronnut kirkosta ja mietin, velvoittaako vala minua. Valahan vannottiin nimeen, johon en uskonut. Meille kirkosta eronneille ei tarjottu vaihtoehtoista mahdollisuutta valalle. Velvoittaakohan vannomani vala minua?
Syy, miksi kirjoitan teille arvoisa puolustusministeri on nyky-Suomen nuorten päättäjien politiikka, joka johtaa ennen pitkää sotaan. Ensin liityimme sotilasliitto Natoon ja sitten allekirjoititte sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.
Sopimus oikeuttaa Yhdysvaltojen armeijan sijoittamaan Suomen maaperälle omia asevarastojaan ja tuomaan amerikkalaisjoukkoja tänne sekä käymään sotaharjoituksissa maassamme.
Tämä kaikki muistuttaa minua hyvin selvästi siitä, mitä tapahtui talvisodan jälkeen eli yhteistyöstä Saksan kanssa. Sitäkö te haluatte – verta, kyyneleitä ja kuolleita sotilaita? Jos haluatte sitä, sitten olette oikeassa seurassa. Yhdysvaltojen kanssa liitossa olevat pääsevät sotimaan millä puolella maapalloa tahansa.
Toinen maailmansota ei ole loppunut koskaan. On vain ollut välistä hiljaisempaa ja välistä taas kiivaampaa sotimista. Tämä on kiivaan sotimisen aikaa, mikä on hyvin pelottava. Mihin tämä kaikki johtaa?
Sanoudun irti sotilasvalani luomista velvoitteista. Palautan passini ministerille tai poltan sen.