Suomussalmen Hukkajoen raakkutuhot ovat aiheellisesti saaneet mediassa palstatilaa. Kyse on yhdestä Suomen historian suurimmasta luontotuhosta. Näin voidaan raakun osalta todeta, mutta suurimman vesiluontotuhon ovat aikaan saaneet vesivoimayhtiöt.
Pohjolan Voima sulki Euroopan parhaimpana pidetyn lohijoen Kemijoen 1948. Tuolloin tapettiin mahtavan lohijoen lohikanta sukupuuttoon ja katkaistiin vapaa vaellusyhteys tuhansien jokikilometrien matkalta.
Valtionyhtiö Kemijoki Oy on osaltaan jatkanut Kemijoella lohen nousun estämistä. Se on mankalayhtiö, jonka pääomistaja on valtio ja merkittävänä osaomistajana valtion yhtiö Fortum Oyj.
Raakku, lohi ja taimen muodostavat kiinteän yhteyden – raakun elinkierto ja lisääntyminen on riippuvainen vaelluskaloista. Kemi- ja Oulujoen vesistöt kattavat sivujokineen valtavan vesistöalueen, mikä tarkoittaa, että lohen ja vaelluskalojen nousemisen estäminen ei voi olla vaikuttamatta myös raakkujen lisääntymiseen. Kun lohisukuisia vaelluskaloja vesistöissä ei ole, eivät lisäänny raakutkaan.
Valtion intressi on tulouttaa Fortumin toiminnasta osinkoja, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Sen sijaan luontoaspekti on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Valtion omistajapoliittisen periaatepäätöksen mukaan valtion yhtiöiltä edellytetään vastuullisuutta.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi päätöksen siitä, että kalatieratkaisut (kalatie/ohitusuoma) tulee Kemijokeen rakentaa. Kemijoki Oy on valittanut avin päätöksestä, jota pidämme erikoisena – valtion yhtiö valittaa valtion viranomaisen päätöksestä.
Valtion omistajaohjaus on paljon vartijana siltä osin, miten valtionyhtiöt toimivat. Olisi toivottavaa, että Kemijoki Oy (pääomistaja Suomen valtio ja merkittävä osaomistaja Fortum Oyj) vetää valituksensa Vaasan hallinto-oikeudesta pois ja lähtee nostamaan lohi- ja muuta vaelluskalaa niille kuuluville luontaisille lisääntymisalueille.