Ympäristöministeriön valmistelemalla lakimuutoksella ollaan laillistamassa asemakaavan vastainen majoitustoiminta.
Toteutuessaan lakimuutos tarkoittaisi Rovaniemen keskustassa asuville pysyvää kotirauhan menetystä, keskustan lähialueilla asuville jatkuvia asuntopulan aiheuttamasta rakennuspaineesta johtuvia kaavamuutoshankkeita ja kaikille kaupunkilaisille huonompia vaikutusmahdollisuuksia kaupunkimme suunnitteluun ja kehittämiseen.
Mihin meidät rovaniemeläiset sijoitetaan, jos keskustan korttelit varataan matkailijoille? Miltä keskustamme kesäaikaan näyttää, kun majoituskäytössä olevat huoneistot ovat tyhjillään? Millainen valta meillä on kotikaupunkimme suunnitteluun, jos asemakaavamääräyksiä tarvitsee noudattaa vain puolet vuodesta?
Kaavan vastaista majoitustoimintaa oikeutetaan matkailun kasvun tuomalla elinvoimalla ja verotuloilla. Kaupunkimme ei kyseisestä majoitustoiminnasta verojen kautta juuri hyödy (LK 26.2.). Elinvoiman osalta toiminta on suorastaan haitallista, sillä kaupunkimme tarvitsee ympärivuotisesti asutun keskustan, ei turistisesonkina koomasta henkiin herätettävää Playa del Kemijokea.
Kunnilla on Suomessa kaavoitusmonopoli ja asukkailla lain suoma oikeus vaikuttaa kaavoitukseen. Kunta menettää monopolinsa ja kuntalaiset vaikutusmahdollisuutensa, mikäli kaavamääräyksistä tehdään vain osan vuodesta sitovia.
Lakimuutos on siirtämässä vallan kaupunkisuunnittelussa asuntosijoittajille, demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin.
Matkailun ennätysmäinen kasvu muuttaa kaupunkiamme hallitsemattomalla nopeudella. Kaupunkilaisista osa hyötyy muutoksesta toisten kärsiessä siitä merkittävästi. Osa ei muutoksen vaikutuksia vielä tunne. Tulemme kaikki ne tuntemaan, mikäli matkailun sallitaan kehittyä sosiaalisesti epäoikeudenmukaisella tavalla.
Miten paljon rahaa turismilla kukkaroihin tahkotaankaan, Rovaniemi ei ole matkailun menestystarina, jos lopputuloksena on kahtia jakautunut kaupunkiyhteisö.