Maankäytön etiikka osoittaa, millaista on moraalisesti hyvä tai paha maankäyttö. Moraaliset ihmiset välttävät epäeettisiä ratkaisuja – myös maankäytössä. Moraalia sinänsä ei näin voida opettaa. Sen sijaan voidaan antaa maankäytön etiikkaan liittyviä tietoja, jotka vaikuttavat asenteisiin ja myös suoraan suunnitteluun.
Näitä ajatuksia on tullut mieleen, kun on seurannut kirjoituksia vireillä olevasta tornihotelli-kaavasta. Sinänsä tornitalon rakentamista ydinkeskustaan en pidä mahdottomana. Onhan sellainen kaava jo yli 20 vuotta sitten hyväksytty valtuustossa Vaakuna-kortteliin. Kaava jäi ministeriössä vahvistamatta. Enemmän askarruttavat aiemmin tehdyt hylkypäätökset paikallisen yrittäjän hakemuksista hotellinsa laajentamiseksi.
City Hotelin yrittäjä olisi halunnut reilut 10 vuotta sitten rakentaa muistaakseni 12-kerroksisen torniosan nykyisen hotellin laajennuksena. Kaupunki syystä tai toisesta nipisti puolikymmentä kerrosta pois.
Muutamien vuosien kuluttua kaupunki alkoi liputtaa myönteisesti parille, silloin kaavailuasteella olevalle, kerrosluvultaan paljon suuremmalle hotellihankkeelle (Arinan ja Lintulankulman korttelit). Tästä rohkaistuneena City Hotel haki poikkeuslupaa parin kerroksen korottamiseen kaavan sallimasta kerrosluvusta. Poikkeusluvan valmistelussa yrittäjän ”kurittaminen” jatkui, ja esitys oli hylätä poikkeuslupahakemus. Kaupunginhallituksessa ymmärrystä löytyi ja poikkeuslupahakemus tietyin ehdoin hyväksyttiin. Ilmeisesti koronapandemian takia laajennushanketta ei käynnistetty.
Kohta nähtäville tulevan tornihotellikaavan tiimoilta City Hotel-yrittäjä tuntee oikeutetuksi tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Kenties hän ajattelee, että mikäli kaupunki olisi aikanaan hyväksynyt hänen alkuperäisen esityksen 12-kerroksisesta hotellistaan, se olisi jo vuosia sitten rakennettu Rovaniemen matkailua palvelemaan. Pandemiat eivät ainakaan silloin olleet viivästyttämässä.
Tasapuolisuutta kaivataan kaavojen valmistelussa ja päätöksenteossa. Niissä on myös eettisluontoisia ongelmia. Virka- ja luottamusmiehet eivät aina edes pyri edistämään yleistä etua vaan asettuvat puoltamaan muita etuja eli niin sanottuja eritysintressejä. Hyväkään asemakaava ei näin ollen aina tuota parasta kaupunkikuvaa.
Niinpä asemakaavoitus kunnallisen itsehallinnon näkyvänä tunnusmerkkinä heijastaa toteutuessaan kunnan monitahoisia intressejä yhtä hyvin kuin talon sisustus isäntänsä makua.