YK:n yleiskokous tuomitsi 18.9. Israelin laittoman miehitystoiminnan palestiinalaisalueilla. Päätöslauselma edellyttää, että jäsenvaltiot ryhtyvät konkreettisiin toimiin, jotta Israel saadaan painostettua lopettamaan miehitys Länsirannalla, Gazassa ja Itä-Jerusalemissa.
Jäsenvaltioita kehotettiin ryhtymään konkreettisiin toimiin niin, ettei millään toiminnalla, kaupoilla, yhteistyöllä tai avulla mahdollisteta laittoman miehityksen jatkumista mukaan lukien asekauppa Israelin kanssa. Suomi äänesti päätöslauselman puolesta.
Samana päivänä presidentti Alexander Stubb esiintyi Tampereen yliopistolla ulkomaalaisille opiskelijoille. Presidentti on nimennyt linjansa ”arvopohjaiseksi realismiksi”. Tilaisuudessa hän puhui siitä, miten ulkopolitiikan johdossa pitää pystyä tekemään vaikeita arvovalintoja. Arvopohjaisuudella hän tarkoittaa sitä, että Suomi edistää "vapautta, demokratiaa, ihmisoikeuksia, perusoikeuksia, kestävää kehitystä, kansainvälisiä instituutioita ja sääntöjä sekä vähemmistöjen puolustamista".
Samana päivänä kun Suomi äänesti YK:n yleiskokouksessa sen puolesta, että Israelin kanssa ei tule käydä asekauppaa, presidentti toteuttaa ”arvopohjaista realismiaan” julistamalla, että ”Israel on aina ollut hyvinkin luotettava kumppani vienti- ja tuontipuolella”. Puolustusministeri Antti Häkkänen pistää vielä paremmaksi toteamalla, että ”Israel käy henkiinjäämistaistelua äärimmäisen vihamielisessä ympäristössä” ja että korkeatorjuntaohjusjärjestelmää koskevaa kauppaa ei tulla perumaan.
Sekä Stubb että Häkkänen ”unohtavat” täysin YK:n yleiskokouksen ja Kansainvälisen tuomioistuimen päätökset. Presidentti julistaa yhtäältä, että Suomen tulee toimia esikuvana valtiosta, joka kunnioittaa kansainvälisiä instituutioita ja sääntöjä ja samaan aikaan puheillaan ja teoillaan mitätöi YK:n yleiskokouksen päätökset.
Onko todellakin niin, että Suomea johtavat tällaisella moraalilla varustetut ihmiset?