Pääkirjoitus: Kylien ke­hit­tä­mis­sää­tiön al­ku­pää­omas­ta on tehtävä eri­tyis­ti­lin­tar­kas­tus, to­tuu­den sel­vit­tä­mien on kaik­kien etu

kolumni: Päi­vä­kir­ja: Re­ser­vi­läis­toi­min­ta tuo so­pi­vas­ti jän­ni­tys­tä ta­sai­seen arkeen

Tilaajille

Arvio: Tu­na­roin­tia, lai­min­lyön­te­jä ja huteria alibeja – Teemu Kes­ki­sar­jan kirja to­dis­taa, että Kyl­lik­ki Saaren murha tut­kit­tiin lö­pe­rös­ti

Kyllikki Saaren kuolema on ja pysyy mysteerinä. Historiateos avaa sitä valtavaa työmäärää, joka murhan ratkaisemiseksi on tehty.

Kyllikki Saaren murhan tutkintaan on mahtunut paljon virheitä, mutta toisaalta työtä on tehty valtavasti: tuhansia ihmisiä on kuulusteltu ja tutkintalinjoja on ollut satoja. Kuvassa murhan tutkimuksia vuonna 1953.
Kyllikki Saaren murhan tutkintaan on mahtunut paljon virheitä, mutta toisaalta työtä on tehty valtavasti: tuhansia ihmisiä on kuulusteltu ja tutkintalinjoja on ollut satoja. Kuvassa murhan tutkimuksia vuonna 1953.
Kuva: UA Saarinen / Museovirasto

Vieläkin tunnen selkänahassani kylmän vilistäjäisen, kun muistan 1950-luvun alkupuolen kammottavat surmatyöt, Kyllikki Saaren hengenviennin ja Soson rautatieseisakkeen (1953) neloismurhan.

Aika oli levotonta. Ovet suljettiin iltaisin visusti, outoja kulkijoita tarkkailtiin ja huhut kulkivat. Otettiinpa joissakin taloissa jopa kirves pirtin nurkkaan yövartijaksi.