Osallistuin Sallan Poropuistossa seminaariin (18.9.), jonka teemana oli "Syttöjä Sallasta – lukio ja ammatillinen koulutus ratkaisu integroivaan maahanmuuttoon." Seminaarin luonteeseen kuuluu yleensä vuorovaikutteisuus alustajien ja osallistujien kesken. Nyt se osoittautui alustajien ja osallistuneiden ylistyslauluksi maahanmuutolle – kriittinen ääni jopa vaimennettiin, vaikka paneelin teemana oli Maahanmuutto – puolesta ja vastaan.
Koulujärjestelmällämme ei ole veto- eikä pitovoimaa, jolla pystyttäisiin ratkaisemaan työvoimapulamme, saati korjaamaan väestörakenteemme edes pidemmällä aikavälillä. Niin Sallaan kuin muualle Suomeen työvoimaa olisi omasta takaa riittävästi saatavilla, jos erityisesti työvoimapulasta kärsivien naisvaltaisten, kuten sote-alojen palkkatasoa nostettaisiin. Se edistäisi lapsi- ja perhemyönteistä tulevaisuutta maassamme lisäten myös syntyvyyttä ja maahanmuuttoa.
Se, että lukio- ja ammatillisille aloille "värvätään" kuntien ja kuntayhtymien avustuksella Venäjältä, nyt yhä enenevässä määrin jopa Myanmarista, Vietnamista, Brasiliasta, Meksikosta asti, on osoitus lainsäädäntömme porsaanrei'istä. Niihin bisnesmiehet osaavat tarttua ja saavat vastakaikua markkinataloudelta, jonka tavoitteena on halpa työvoimareservi ja palkkatason matalalla pitäminen.
Tässä kehikossa lukio-oppilaiden valinnassa suomen taidosta usein tingitään. Tämän olen itse todennut toimiessani pitkään Sallan lukiossa.
Kun ulkomailta oppilaiksi otettavien mahdollisimman suuresta määrästä tehdään " hyve" opintojen menestyksellisten suoritusten kustannuksella, tehdään karhunpalvelus sekä ulkomailta tuleville – joiden opintojen "jälkihoidosta" ei kukaan kanna vastuuta ja kotiinpaluukin on mahdotonta – että suomalaisopiskelijoille, taloudelliset resurssit kun aina ovat rajalliset.
Johdonmukaista on ajatella, että markkinointiin perustuvalla vetovoimalla ja heikolla pitovoimalla kiihdytämme kiertovoimaa niidenkin kohdalla, jotka tulevat Suomeen työhön tai opiskelemaan "värväyksen" tuloksena. Nytkin työvoiman virta Suomesta Ruotsiin ja Norjaan erityisesti sote-alalla on kiistämätön, eikä koulujärjestelmämme sen enempää veto- kuin pitovoimassakaan ole verrokkimaitaan parempi, puhumattakaan kiertovoiman päätepisteenä.