Lapin Kansan pääkirjoitus (3.9.) otti kantaa Mikkel Näkkäläjärven (sd.) kelpoisuuteen puoluesihteeriksi hänen rikostaustansa huomioiden. Olen pääkirjoituksen linjasta Näkkäläjärveen liittyen pitkälle samaa mieltä.
On kaikille ja eniten varmasti Mikkelille itselleen päivänselvää, että hänen tuomioihin johtaneet tekonsa ovat pahoja ja tuomittavia. Niitä ei voi vähätellä tai puolustella. Samalla on otettava huomioon, että ne on tehty nuorena ja kaikesta päätellen kaveriporukan pahasti vinoutuneen kulttuurin vaikutuksessa.
Näkkäläjärvi on tekojaan selvin sanoin moneen kertaan katunut ja pyytänyt anteeksi. Ei ole kohtuullista, että hän joutuisi kantamaan niistä taakkaa läpi elämänsä.
Voin tosin kuvitella, että omasta mielestä tällaisia asioita ei saa kenties koskaan kokonaan pyyhittyä pois, mutta mielestäni muiden ei pitäisi enää lisätä tätä taakkaa. Kenenkään ei kuulu sovittaa tekojaan moninkertaisesti.
Toivottavasti jokainen pahoja asioita tehnyt saa oikeanlaista tukea, jotta kykenee muuttamaan elämänsä suunnan terveeksi. Näkkäläjärven kohdalla uskon näin tapahtuneen.
On varmasti olemassa myös tekoja, joiden jälkeen on mahdotonta esimerkiksi hoitaa julkista virkaa tai luottamustointa. Oma näkemykseni on, että tässä tapauksessa se olisi kohtuuton vaatimus.
Armolle on tarvetta nykyäänkin. Se kuuluu jokaiselle katuvalle puoluekannasta ja mistään muusta ominaisuudesta riippumatta.
Monta kertaa olen ollut pahoillani siitä, että mediassa ja erityisesti somessa unohdetaan ihminen uutisen takana. Ei ole hyvä särkeä uudelleen ihmistä, joka on jo saanut elämänsä kestävämmälle pohjalle.
Mielestäni on kaikkien etu, että jokainen yksilö pystyy täyttämään paikkansa yhteiskunnassa, jos se on suinkin mahdollista. Asiallinen kritiikki julkisiin tehtäviin liittyen on luonnollisesti paikallaan, mutta kohtuus on hyve näissäkin asioissa. Nykyiselle hallituksellekin annan mielelläni tilaisuuden olla luottamuksen arvoinen.
Kirjoittaja on Rovaniemen seurakunnan kirkkoherra.