Tuli katsottua televisiosta suurten ikäluokkien ympärille rakennettua ohjelmaa, jossa ennen sotaa syntyneet ruotsalaismiehet pohtivat sodan vaikutusta elämäänsä. Näkökulma on mielenkiintoinen Ruotsista käsin. Hehän eivät koskaan aloittaneet sotaa, mutta voittivat sen kuitenkin ja rikastuivat sodan aikana.
Niinpä ohjelmassa keskityttiin voimakkaasti muistelemaan sodasta sitä, että pelättiin kovasti. Mainitsematta jäi Suomen osuus, kun meillä taisteltiin kirjaimellisesti viimeiseen mieheen, että Suomi saatiin pelastettua.
Mikä Ruotsin asema olisi ollut, jos Suomi olisi miehitetty ja hajotettu, kuten nyt yritetään Ukrainassa? Meillä tiedettiin tarkkaan Venäjän tavoite, mikä oli hävittää Suomen nimi ja kulttuuri kokonaan. Pieni kansa olisi hävitetty ja hajotettu, sen kertoivat jo Raatteen tien kuormiin lastatut uudet koulukirjat ja paraatia varten varatut soittovälineet. Tosin torven sointi saattoi vähän luodinreikien takia muuttua.
Pelastumisen ihme palautti venäläiset lopulta viime tingassa verissä päin takaisin. Annettiin raskas uhri ja taisteluja käytiin määrätietoisen urhoollisesti.
Sitä, miten sitä käsittelee herrakansan ruotsalainen ikämies, on lopulta aika yhdentekevää.