Ana­lyy­si: Kor­kea­kou­lui­hin kai­va­taan ki­peäs­ti lisää aloi­tus­paik­ko­ja, kun kou­lu­tus­ta­son lasku uhkaa ta­lous­kas­vua – rahat tut­kin­to­tal­koi­siin uupuvat yhä lu­pauk­sis­ta huo­li­mat­ta

Hallitus on luvannut lisätä merkittävästi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen aloituspaikkoja, mutta rahaa tähän ei ole vielä herunut. Tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä Suomen nuorista aikuisista puolet olisi korkeakoulutettuja. Suomalaisten nuorten koulutustaso ei kuitenkaan nouse pelkillä lupauksilla.

Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen on monen mielestä lääke suomalaisten nuorten koulutustason ennustettuun laskuun. Kuvituskuva Helsingin yliopiston kirjastosta.
Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen on monen mielestä lääke suomalaisten nuorten koulutustason ennustettuun laskuun. Kuvituskuva Helsingin yliopiston kirjastosta.
Kuva: Joel Maisalmi

Huoli suomalaisten nuorten koulutustason kääntymisestä laskuun kasvaa.

Joulun alla Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn kutsui kansainvälisesti poikkeavaksi ja Suomen kannalta huolestuttavaksi kehitykseksi sitä, kuinka nuorten aikuisten keskimääräisen koulutustason lasku alkoi noin 10–15 vuotta sitten. Työn tuottavuuden kasvu kaipaisi toimivaa koulutusjärjestelmää.

Saman huolen ilmaisi kesällä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla), jonka mukaan suomalaisen koulutustason ja osaamisen lasku uhkaavat jo Suomen tulevaa talouskasvua.

2020-luvulla ennakoidaan nopeaa koulutustason laskua

Vielä 90-luvun alussa suomalaiset nuoret olivat OECD-maiden korkeimmin koulutettuja. Vuonna 2015 Suomen työikäisen väestön koulutustason ennustettiin olevan vuonna 2030 alle EU- ja OECD-maiden keskiarvon. Tämä toteutui jo seuraavana vuonna.

Myös tuoreimmassa vertailussa Suomi jäi alle OECD-keskiarvon. Korkeakoulutettujen osuus nousi 3 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 vuoteen 2018, jolloin korkeakoulutettuja oli 41 prosenttia. Samalla ajanjaksolla OECD-keskiarvo on noussut 9 prosenttiyksikköä 44 prosenttiin.

1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä Suomen historian koulutetuimmiksi ikäluokiksi, kun koulutustason huippu on ohitettu kaikissa alle 40-vuotiaiden ikäryhmissä.

Viimeisen vuosikymmenen aikana korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus on noussut Suomessa vain vähän, vaikka 1990-luvun lopun jälkeen vähentynyt korkeakoulutuksen aloittaminen on kääntynyt uuteen nousuun.

Tällä tahdilla nuoret ikäluokat eivät saavuta nelikymppisten koulutustasoa. Tutkimusten mukaan tämä johtaa Suomen koko väestön koulutustason nopeaan laskuun 2020-luvulla.

Hallitus luvannut merkittävästi lisää aloituspaikkoja

Hallitusohjelma lupaa lisätä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja "merkittävästi". Sanna Marinin (sd.) hallitus peri Antti Rinteen (sd.) aikana tehdyn hallitusohjelman tavoitteen suomalaisten koulutus- ja osaamistason nostosta.

Nuorten aikuisten korkeakoulutettujen määrä halutaan nostaa 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Korkeakoulututkintoja tarvittaisiin vuosittain lisää noin 5 000.

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) on kutsunut tavoitteita koviksi.

Yksi Suomen tavoite on, että yhä useampi siirtyisi lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun. Nyt hieman alle viidennes korkeakouluopiskelijoista on valmistunut samana vuonna toisen asteen koulutuksesta.

Tähän lääkkeeksi korkeakoulujen opiskelijavalinta muuttui tänä vuonna todistuspainotteiseksi, mutta se ei riitä. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan koulutustason nousu kaipaa lisää aloituspaikkoja korkeakouluihin. Sitä saadaan yhä odottaa.

Korkeakoulut kaipaavat pitkäjänteistä rahoitusta

Tälle vuodelle korkeakoulujen aloituspaikkoihin ei ole tulossa lisää rahaa. Opetusministeriön uusiin aloituspaikkoihin esittämät 40 miljoonaa euroa karsittiin syksyn budjettiriihessä.

Syksyllä opetusministeriö vaati, että korkeakoulut tuottaisivat vuosittain lähes 67 000 tutkintoa lähivuosina. Lokakuussa julkistetuissa esityksissä korkeakoulut pistivät melkein 4 500 tutkinnolla paremmaksi, eli ne tuottaisivat yhteensä yli 71 000 uutta tutkintoa.

Korkeakoulujen etujärjestöjen mukaan tämä ei kuitenkaan toteudu ilman pitkäjänteistä rahoitusta. Korkeakoulutuksen laajentamiseen tarvittaisiin vuoteen 2030 ulottuva rahoitusohjelma.

Korkeakoulujen mukaan tähän mennessä tehdyt rahoituspäätökset vasta paikkaavat menneiden vuosien leikkauksia, joiden takia esimerkiksi henkilöstöä on vähennetty merkittävästi.

Ehtiikö Suomi mukaan työmarkkinoiden muutokseen?

Aloituspaikkojen lisäämistä ovat vaatineet useat tahot. Myös OECD:n kevään raportti esitti, että auttaakseen nuorten työllistymistä Suomen pitäisi opiskelijavalinnan uudistamisen lisäksi lisätä korkeakoulutuspaikkojen määrää.

Osaamisen ennakointifoorumin mukaan vuosina 2017–2035 yli puolet tarvittavista 1,15 miljoonasta uudesta työntekijästä tarvitsee korkeakoulutuksen. Korkeasti koulutettujen tarpeen on arvioitu nousevan uusissa syntyvissä työpaikoissa jopa 75 prosenttiin.

Tulevaisuudessa Suomen työmarkkinoita muuttavat esimerkiksi syntyvyyden lasku, digitalisaatio ja ilmastonmuutos.

Tähän muutoksen pitäisi ehtiä mukaan ajoissa. Se ei onnistu, jos koulutuslupaus toisensa jälkeen petetään tai niiden lunastaminen kestää liian pitkään. Se ei onnistu ilman rahaa.

Korkeakoulutus aloitetaan Suomessa muita myöhemmin

Syyksi suomalaisen koulutustason laskulle on tarjottu esimerkiksi aivovuotoa, eli korkeakoulutettujen muuttoa ulkomaille töiden perässä.

Todennäköisempi syy löytyy koulutustarjonnasta ja -leikkauksista. Etlan mukaan nuorten koulutustason nousun pysähtyminen on paikannettavissa 2000-luvun alkupuolelle, kun koulutuspolitiikka supisti tarjontaa.

Myös Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportin mukaan koulutustason nousun odotettavissa oleva hidastuminen 2020-luvulla on seurausta tästä. Viimeiset nuorten ikäluokkien koulutustasoon selvästi vaikuttaneet koulutustarjonnan laajennukset ovat toteutuneet 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan Suomen korkeakoulutettujen osuus on keskimääräistä pienempi, koska meillä korkea-asteen koulutus aloitetaan keskimääräistä myöhemmin ja sen aloittaa hieman OECD-maiden keskiarvoa pienempi osa nuorista ikäluokista.

OECD-maiden kesken on suuria eroja siinä, kuinka suuri osuus hakijoista pääsee sisään yksittäisenä vuonna. Suomessa hylkäysprosentti on vertailumaiden korkein, kun kaksi kolmasosaa hakijoista jää vuosittain ilman paikkaa korkeakoulussa.