Lapin Kansan artikkeli (13.7.2025) käsittelee laajasti uuden saamelaiskäräjälain kolmea pointtia.
Jotta analyysi olisi puolueeton, toimittaja Tiia Haapakankaan olisi suonut huomioivan myöskin mielipiteet, miksi lakia ei olisi pitänyt säätää. Kyseiset ”kolme pointtia” käyvät perusteellisesti ilmi perustuslakivaliokunnan mietintöön jätetyissä eriävissä mielipiteissä. En kuitenkaan tässä paneudu niihin – tulisi liian pitkä tarina ja ovat luettavissa eduskunnan pöytäkirjoista – vaan enemmänkin minua häiritsee se vimma, jolla toimittaja tuomitsee ja suorastaan häpäisee osaa alkuperäiskansasta.
Kirjoituksessa rinnastetaan lapinkylien järjestöjä ”erämaiden talonpoikaishenkiseen kotiseututyöhön”. Kirjoittaja ei ole perehtynyt historiaan. Olemme Kemin Lapin lapinkylien eli siidojen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa ja todistettavasti kuulumme Lapin alkuperäiskansaan, saamelaisiin. Sitä ei uusi lakikaan kiistä, eikä voisikaan, koska historian dokumentit ovat selkeät.
Järjestäytyneitä lapinkyliä, siidoja, on kuusi: Keminkylän ja Sompion Lapinkylä ry, Kuolajärven Lapinkylä ry, Sodankylän Lapinkylä ry, Kuivasalmen Lapinkylä ry, Peltojärven Lapinkylä ry ja Inarinmaan Lapinkyläyhdistys ry.
Lapinkylät muodostavat lapinkylien parlamentin, Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestö ry:n. Lapinkylien parlamenttia johtaa 1–3 kertaa vuodessa pidettävä yleiskokous, jonka päätöksiä toteuttaa lapinkylien parlamentin hallitus.
Kemin Lapin saamelaisilla eli metsäsaamelaisilla on oma perinteinen lapinpuku, joten toimittajan mainitsemalle ”lisäarvon hakemiselle" ei ole tarvetta. Pukumme, jonka malli on hillitympi eikä niin koristeellinen kuin tunturisaamelaisten malli, on ollut katkeamattomasti käytössä lapinkylien alueilla.
Keminsaamen kieli puolestaan ehti melkein kuolla valtion ja kirkon toimenpiteiden johdosta, mutta silti sitä puhuttiin vielä 1900-luvullakin. Muun muassa isoisäni Arvid Pekkalan kotona puhuttiin sisarusten kanssa saamea, vaikka se oli kiellettyä. Esimerkiksi Sallan murteessa sekä lukuisissa paikannimissä on saamen perintöä. Myös oma sukunimeni Luusua, suomeksi joenniska, tulee saamenkielisestä sanasta lusme.
Kulttuuri on paljon laajempi käsite kuin puhuttu ja kirjoitettu kieli. Muun muassa tarinakulttuuri ja luonnonusko on metsäsaamelaisilla on erittäin vahva.
Tervetuloa Tiia Haapakangas tutustumaan Sallassa koko heinäkuun esillä olevaan kolmeen eri näyttelyyn avartamaan tietouttasi Lapin historiasta ja elävästä elämästä. Näyttelyt kertovat Kuolajärven saamelaisista ja metsäsaamelaisista.