Helge Niva asettaa näkemyksellään voiman tuomasta oikeudesta valtioiden välisissä suhteissa pienemmät valtiot alisteisiksi suurempien ja vahvempien valtapyrkimyksille. Laajentumishaluisen Venäjän imperiumin naapurina vaaravyöhykkeelle kuuluu näin myös Suomi. Suvereeni oikeus elää itsenäisenä valtiona kuuluu Nivan ajattelun mukaan vain suurille ja vahvoille. Ajatus on täysin kestämätön ja palvelee nykytilanteessa vain Venäjää.
Nivan ajatus kulkee myös niin, että itsenäinen valtio ei saa vapaasti valita kumppaneitaan ja liittolaisiaan. Jos esimerkiksi vaikkapa Ukraina tai Suomi näin toimivat, vahvemmalla on oikeus tuhota tällaiset maat.Näin Niva toteaa LK 9.7. Minun on pakko ymmärtää hänen sanomansa, kuten hän sen kirjoittaa. En voi tietää ajatteleeko Niva toisin kuin sanoo.
Väite siitä, että länsimaat ja muiden mukana Suomi olisivat sodassa Venäjää vastaan on perusteeton. Se myötäilee Venäjän väitettä,jonka mukaan Venäjä puolustautuu lännen aggressiota vastaan. Todellisuudessa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tuhotakseen sen. Länsi asetti sen johdosta pakotteita ja antaa Ukrainalle ase-ja muuta apua, jotta se voisi puolustautua. Jotta Venäjän ja Nivan oppi vahvemman oikeudesta ei toteutuisi.
Niva moittii länttä asevaraisesta turvallisuuskäsityksestä, joka hylkää diplomatian. Kaksinaamaista peliä, koska Venäjän diplomatia ja rauhanaloitteet lähtevät siitä, että Ukraina antautuu ehdoitta. Luovuttaa Venäjälle sen valtaamat alueet ja luopuu oikeudestaan elää suvereenina maana. Tämän tien päässä on Ukrainan loppu itsenäisenä valtiona. Myös Suomelle vainoharhainen Venäjä on naapurina kuolemanvaara.
Niva väittää länsimaiden odottaneen Venäjän nopeaa sortumista, kun länsi asetti hyökkäyksen jälkeen pakotteita ja ryhtyi auttamaan Ukrainaa. Tosiasiassa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja oletti sen sortuvan nopeasti. Kun näin ei tapahtunut, Venäjä käänsi narratiivinsa nurin. Hyökkääjä olikin länsi ja Venäjän piti puolustaa itseään. Tähän uskoo Venäjän ulkopuolella harva,joskin sitäkin uskollisempi Venäjän myötäilijä.